Lapsi on meille annettu
että oppisimme ehdoitta rakastamaan.
Että vaalisimme hänessä viattomuutta ja iloa,
tulevaisuutta ja toivoa.
Maailman huomista.

Lapsi on meille annettu
että osaisimme yhä ihmetellä.
Mykistyä ihmeen edessä.

-Maaria Leinonen

Vastasyntyneen silmissä
aamun valo.
Korvat kuulevat kuiskauksen:
Olen odottanut sinua.

Kumarrun,
tervehdin Jumalan kuvaa.

-Eeva Kontiokari

Nämä runot ovat korteista joilla ystävämme ovat onnitelleet meitä vauvoista.
Niin puhuttelevia sanoja...

(Jos joku ihmettelee miksen ole laittanut pienestä pojasta kuvaa, niin kerron, etten halua sellaista julkaista ennen kun pojulla ei ole enää letkuja ja piuhoja.)

Kiitos edellisen postauksen kommenteista!:)

Pieni ihme

Lastenhuonetta ja rattaat

Tässä pari palasta uudesta lastenhuoneesta. Listat puuttuu vielä joten enempää kuvia ei tällä kertaa viiti julkaista:)
Sängyn taustaseinästä on kuorittu tapetti ja levy pois ja alta paljastu tuollainen vaakalaudoitus joka maalattiin valkoiseksi.

Huomenna vihdoin haetaan pikkuinen tyttö kotiin. Pojankin vointi kohenee päivä päivältä. Suurin toivein ollaan sen suhteen, ettei hänenkään kauaa enää tarttis sairaalassa olla.

Ostettiin tuollaiset rattaat josta saa kätevästi kärryt joko yhdelle tai kahdelle vauvalle. Istuimet kun ottaa pois saa paikelle nuo turvakaukalot.
Kasatessa menee tosi pieneen tilaan...ehdoton juttu, koska meillä autoissa pienet peräluukut.

Luontokuvia ja yksi ihana uutinen

Laitampa teillekkin ihasteltaviksi muutaman luontokuvan.
Nämä ovat meidän 14v pojan ottamia.
Kovasti ovat nuo isommat lapset innostuneet valokuvauksesta.
Tosi upeita kuvia ottavat. Aijonkin teettää joistain suurennoksia seinälle.

Ja sitten se uutinen, se koskee vauvoja:)
Me saadaan tytteli ehkä ensi viikolla kotiin. Hän syö reippaasti ruokansa, painoa 2kg ja viikkoja tarpeeksi joten estettä kotiutumiselle ei ole.
Harmillista on se että poika tarvii edelleen pikkuisen lisähappea joten häntä emme kotiin vielä saa. Syöminenkin on vielä aika iso rasitus hänelle joten saapi noin puolet ruuasta vielä letkuun. Tosi ikävähän se on jättää toinen sairaalaan ja rankkaa varmasti hypätä sitten toisen vauvan kanssa pojan luona. No jospa sitä ei sitten jatkuisi kauaa vaan poikakin tuosta reipastuisi.
Joka tapauksessa niin ihanaa, ihan kohta meillä on täällä vauvan tuhinaa ja tuoksua:)

Viikonloppu äidin ja siskojen ja veljien vaimojen kanssa mökillä.
Hyvää ruokaa, käsitöitä, vähän kirppareita ja tärkeimpänä juttelua yömyöhään.
Tuli niin tarpeeseen tämä loma.
Kiitos seurasta!

Mökillä sain valmiiksi tirppanalle pipon ja kaulaliinan.
Kun näin kaupassa tätä raitalankaa tuli heti ajatus että tuosta tulee tirppanan takkiin sopivat asusteet.
Sovituskuviin en jaksanut kaivella toppavaatevarastoista takkia..

Kultaa ja pronssia

Tänään on mitalikahvien aika:) tai mitalijäätelöiden..
Toppulainen sai koulujenvälisistä yleisurheilukilpailuista kullan ja kaksi pronssia ja kuukkilainen pronssia.
Vautsi!

Pari runoa....

Lueskelin vanhoja runovihkojani.
Löytyi monta tähänkin hetkeen sopivaa...
Tässä muutama:

Lapsen läheisyys,
puuhakkaat pienet sormet:

Niin paljon innostusta,
elämänriemun ruusut poskipäillä.

Ota talteen arkipäivän onni.

-Maria Alstedt

Se on elämässä parasta
ettei tiedä
mitä huominen tuo tullessaan.

Tämän päivän tietämisessä on taakkaa tarpeeksi.

-Kerttu Kastelli

Tällaista se meidän elomme vaan on.
Ei se koskaan suju niin kun pääskyseltä,
joka suu ammollaan lentää hyönteisessä ilmassa.

-Risto Rasa

Yhdeksän viikkoa sairaalaelämää jo takana. Ikävä  tavallista arkea...sitä ettei joka päivä tarvitse sännätä johonkin ja koko ajan tuntea olevansa väärässä paikassa. Kotona miettii miten ne pikkuiset jaksaa sairaalassa ja sairaalassa mielessä kotona odottavat lapset ja kotihommat.
Niin ristiriitaisten tunteiden vuoristorataa.

Kuvat ovat vanhimman poikamme ottamia.
Pihavaahteroittemme upeaa ruskaa...

Pieniä vaatteita

Vihdoinkin olen saanut pestyä vauvanvaatteet ja viikkailtua ja silitettyä ne kaappiin.
Miten kovasti odotankaan että saisin niiden käyttäjät jo kotiin.

Lauantaina käväisin pitkästä aikaa kirpparilla. Löysin kivoja vaatteita pikkuisille.

Niin ihanaa kun näille pikkuisille mekoille on taas käyttäjä...
(tuo vihreä on kirpulta löytynyt, norsumekko on siskon tekemä ja iloinen takki tirppanan vanha)

Punainen norsukangas on menossa rempattuun lastenhuoneeseen verhoiksi.

Vielä pinnasänky pitäisi maalata ja sitten olisi kaikki vauvoille valmiina.

Lauantaina vauvat tuli joi kuukauden.
Nopeasti on aika mennyt, mutta helppo kuukausi tämä ei ole ollut.
Onneksi vauvoilla nyt kaikki hyvin. Tyttö ollut jo viikon ilman happiviiksiä ja pojankin lisähapen tarve vähäistä. Molemmat jaksavat syödä tutista/rinnasta tosi hyvin ja painoakin on tullut mukavasti. Poika 1800g ja tyttö vähän alle.
Ne on niin ihania ja rakkaita vauvoja.  Aina sairaalalta lähtiessä tuntuu niin vaikealle jättää ne sinne..
Onneksi ne ei osaa ikävöidä...

Sateenkaari ja tähtityyny

En ole syksyihminen,
siksi on oikein tarkennettava katsetta huomatakseen tässä vuodenajassa jotain kaunista...

Flunssasta jotain hyötyäkin, ehdin viimeistellä tähtityynyn.
Ohje on Modasta ja lanka seiskaveikkaa. Tätä oli kiva neuloa....

Villasukkapäivä!
Syysflunssa pakotti rauhoittumaan täksi päiväksi, ainakin.

En uskalla mennä tartuttamaan vauvoja... kai ne murut siellä pärjää.

Kynttilöitä ja turkoosia

Melkoista härdelliä tämä elämä tällä hetkellä...
Iltaisin sytytän kynttilät ja neulon.
Se on mun keino rentoutua ja kerätä voimia seuraavaan päivään.

Olkkari sai syksyisemmän asun.
Löysin Tiimarista ihania turkooseja tyynyjä, tabletteja ja kynttilöitä.
Matotkin laitoin taas lattialle.
Verhoiksi kaivelin kaapista vanhat makkarin verhot.

Mukavaa viikonloppua:)

Puukengät ja kerhoilua

Lauantaiselta Krysanteemien ostosreissulta löytyi tirppanalle ihanat puukengät.
Samantyyliset ollut itsellä lapsena.
Nämä saavat odotella koristeena hyllyn päällä ensikesää...

Pilkkuinen peltipurkki on äidin varastoista pyydetty muisto.

Tirppanalla ensimmäinen kerhopäivä.
Sanoi jo kotona että äiti saa sitten heti lähteä pois.
Ja niin sitten jäikin reippaasti leikkimään. Kovasti oli kerhon alkua odottanutkin.
Mukavaa vaihtelua tirppanan arkeen kun kahdesti viikossa pääsee kerhoilemaan:)

Minulla oli tarkoitus laittaa pihaa vähän syyskuntoon ja istutella krysanteemit ruukkuihin.
Ulkona kuitenkin sataa. Se on kai  tartuttava ei niin houkutteleviin siivoushommiin sisällä.

Mukavaa maanantaita:)

Istuimet, vaatteita ja vauvoja

Mun pitäis olla jo sairaalalla, mutta 4v.lle tuli yöllä niin kova yskä ettei sen kanssa voi sinne lähteä.
Pitää odottaa että joku isoista koululaisista tulee ensin kotiin ja lähden vasta sitten.
Olipas sitten mukava hitaasti käynnistellä päivää lukemalla blogeja ja syömällä 15v.n eilen tekemää suklaakakkua(nam)

Anteeksi huonot kuvat.
Kamera vetelee viimeisiään tai sitten siinä on joku asetus päällä jota en saa muutettua.
No laitan nämä nyt joka tapauksessa tänne kun kerrankin ehdin/jaksoin jotain kuvata:)

Vauvoille on vihdoin hankittu istuimet.
Ja rattaatkin varattuna. Ne vaan on eteläsuomessa ja odottavat et miehellä olis työmatkaa sinne niin voisi samalla hakea.
Vaatteitakin olen ostanut/saanut/neulonut.

Mun sirppana halusi kans kuvaan:)
Nuo ihanat Mikko ja Milla on meidän ystäviltä lahja vauvoille.

Nämä ihanat Småfolkin bodyt ovat kanssa ystäväni ostamat. Kiitos vielä kovasti:)
Neuloin sitten bodyihin sopivat villahousut. Napit vielä puuttuu ja sukkikset pitää tuonne alle ostaa..

Vauvat ovat nyt jo todella hyvä vointisia. Poika oli jo ilman lisähappea muutaman päivän mutta eilen jouduttiin laittamaan happiviikset takaisin kun sairaalan vaihto rasitti pientä niin kovasti. Viiksien lisäksi ei sitten muita piuhoja enää menekkään kun syöttöletku ja saturaatiomittari.
Eivät ole enää ns.tehohoitohuoneessakaan vaan sellaisessa pienemässä hoitohuoneessa.
Niin ihana kun saan sylitellä ja hoidella  ihan vapaasti:)
Nyt vaan odotellaan lisää painoa ja imutehoja niin voidaan ruveta haaveilemaan että saadaan murut joskus kotiinkin. Ja tietenkin toivotaan ettei isompia takapakkeja tulisi.

Nyt kotihommien pariin!
Mukavaa päivänjatkoa!

Tunnustus

1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka tämän sinulle myönsi.

2. Anna tunnustus viidelle (5) suosikkiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.

3. Kopioi post it -lappu ja liitä se blogiisi.

4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu vain post it -lapulla ja toivo, että omat lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.

 

 

Sain tällaisen tunnustuksen Amalia ja tytöt-blogistilta.(linkki löytyy sivupalkista)

Kiitos kovasti:)

 

En osaa päättää kenelle viidelle tämän jakaisin.

Siksi annankin sen kaikille blogeille jotka löytyvät tuosta sivupalkista.

Ne on jokainen omalla tavallaan ihania...

Olkaapa hyvä!

 

 

Olen saanut tässä joku aika sitten pari haastettakin,mutta en ole niihin ehtinyt/saanut aikaiseksi vastattua. Kiitos kuitenkin niiden antajille. Ilahduttivat!

 

 

Ja vielä lopuksi kiitos monista ihanista kommenteista, tsempeistä, ajatuksista yms. mitä olette jättäneet minulle/meille.

Oikeasti ne on tuonut paljon hyvää mieltä.

Ehkä minä vielä jatkan tätä kirjoittelua, mutta harvakseltaan.

Jäänyt tämä blogi vähän retuperälle.
Ei ole oikein innostusta kirjoittaa mitään.
Päivät täyttyy joko kotona normaaleista askareista tai sitten sairaalassa pieniä hoitaessa.

Vauvat siirtyy tällä viikolla lähemmäs kotia. Ihan tuohon parinkymmenen kilometrin päähän:)
Helpottaa kummasti kun pääsen sitten joka päivä hoitelemaan.

Saas nähdä miten tämän blogin kanssa käy. Lopetanko kokonaan vai jatkanko kunhan elämä taas tasoittuu...

Mukavia syksyisiä päiviä kaikille:)

Iloa isoista ruiskuista

Lapset sai tehon tädeiltä isoja lääkeruiskuja.
Niillä on leikitty vesisotaa, "kirjoitettu" vedellä laattoihin ja ruiskuteltu muuten vain.
Poju pyysi tätejä säästämään lisääkin, saa antaa kavereille:)

Eilen oli ihana aurinkoinen ilta.

Ilmassa silti selkeästi jo syksyn tuntu.

Niin erilainen kesä takana, monella lailla.

Tallessa mukavien päivien muistoja.

Hyvä jatkaa kohti ruskaa ja kirpeitä tuulia.

Sytytellä kynttilöitä ja lämmittää leivinuunia.

Kotona

Miten ihanaa olla taas kotona!
Ristiriitaisin tuntein, mutta kuitenkin.
Ikävä vauvoja on valtava.
Huoli heidän voinnistaan puristaa kurkkua. Jokainen puhelimen pärinä nostaa kylmät väreet..soittavatko teholta huonoja uutisia...
 Tiedän kuitenkin että niitä hoidetaan siellä parhaalla mahdollisella tavalla.
Molemmilla vauvoilla on tullut takapakkia voinnissa...pienellä tytöllä tila kävi jo kriittisenä...
Nyt onneksi vointi molemmilla vakaa,mutta minuutti kerrallaan tässä edetään..
 Keskiviikkona taas ajan Kuopioon rakkaiden pikkuisten luokse.

Oli ihana nähdä miten minua oli tänne kaivattu.
Lapset oli leiponeet kakun ja tehneet seinälle tekstin Tervetuloa kotiin äiti!
Koko eilisen illan istuin sohvalla lapset ympärillä ja kuuntelin heidän kuulumisiaan.
Pieni istui tiukasti sylissä. Puristi montakertaa kaulasta ja sanoi: "ihana äiti..."

Tänään olen tehnyt hiljalleen tavallisia kotihommia.
Huomaa kyllä että kunto on neljän viikon makaamisesta ja 12 tunnin synnytyksestä ja tosi matalasta hempasta mennyt ihan surkeeksi.
Joka välissä on pakko levätä.
Mutta mihin tässä kiire...pienen kanssa makoillaan sängylla ja nautitaan!
Viime viikkoina minulle on opetettu mikä elämässä loppujen lopuksi oikeasti on tärkeää...
Ja vain niihin asioihin meidän voimavarat tällähetkellä riittää.

Kiitos kaikille muistamisista, lämpöisistä ajatuksista, viesteistä....
Miten ihania sukulaisia ja ystäviä meillä onkaan:)

Eihän tämä elämä tästä normalisoidu vielä pitkään aikaan...

runo

Sinä elämä,
 annoit minulle tämän tehtävän,
enkä minä rohjennut siitä kieltäytyä.
Käsi haroo tyhjää,
hiukset ovat vielä kosteat.

Niin pieneksi tunnen itseni,
vielä pienemmäksi kuin tämä vastasyntynyt.

Tämä runo (en tiedä tekiää) on käynyt mielessäni kun pieniä olen silitellyt ja katsellut.

Kumpa he jaksaisivat sinnitellä....

Pienet

Eilen iltapäivällä meille syntyi pikkuinen poika 1260g ja tyttö 1200g.
Vauvat voivat hyvin. Tarvitsevat hengitysapua, mutta muuten kaikki kunnossa.

Urakka oli tosi kova mutta nyt olen vain onnellinen ja kiitollinen!

Palailen kuvien kera myöhemmin:)

Aurinkoisena elokuun iltapäivänä...

Reilu viikko taas vierähtänyt....
Pitkästyttävä mateleva viikko....

Nyt kuitenkin täällä aika jännittävät hetket.
Synnytys taitaa olla tosi lähellä..
Molemmat vauvat ovat onneksi kääntyneet pääalaspäin joten ei tarvi jännittää sektiota.
Tässä odotellaan ja toivotaan että kaikki menisi hyvin....
Pikkuisten painoarvio oli aamulla n.1200g.
Pieniähän he vielä ovat.

Huomenna alkaa koululaisten aherrus taas pitkän loman jälkeen.
Paljon on ajatukset viipyneet sen pienen eskarin aloittavan pojan luona . Miten haluaisinkaan olla saattamassa sitä koulutien alkuun. Silittämässä päätä ja laittamassa matkaan.
Ja toivottamassa hyvää koulupäivää niille viidelle jo vähän isommalle koululaiselleni.
Voin vain lähettää siunaavat ajatukseni sinne kotiin ja koulumatkalle ja toivoa enkeleitä.


Onneksi siellä lasten luona on mummo ja pappa jotka kyllä huolehtivat ja välittävät.
Iso kiitos heille!

Ikkunan takana näyttää paistavan aurinko...
Minä jatkan villahousujen neulomista ja odottamista.

Pikaisesti vain...

huikkaan, että täällä KYSissä edelleen makoilen.
Nyt on supistellu taas vähän enemmän. No, tiiä sitten tekeekö ne mitään haittaa.
Maha kasvaa hirmu kyytiä. Melkoinen pallo jo:)
Vauvat oli viime ultrassa toinen yli kilon ja toinen vähän vaille. Hyvin siis kasvavat.

Onneksi on nuo olympialaiset. Tiedän kohta urheilusta yhtä sun toista:) Ja monenlaisista lajeista.

Valmiiden neulomusten pino kasvaa ja luettujen lehtien.

Mukava huonekaveri on myös ollut piristys..

Muuta kerrottavaa ei ole...Palaan sitten kun on!

Ei mitään uutta kerrottavaa:)

Edelleen täällä, sanoisinko onneksi vai miten...en tiedä.
Vauvojen kannalta hyvä, mutta muuten....
Omassa olossa mahan suhteen ei mitään muutosta. Satunnaisesti supistelee mutta ei muuta.
Ultraa ei ole ollut että sen enempää tilanteesta en tiedä...

Kummasti ne päivät vaan on eteenpäin soljuneet.
Olen yrittänyt pitää kiinni jonkinlaisesta rytmistä.
Aamupala, nettiä, neulomista, sydänäänikäyrää vauvoilta, ruoka, lukemista, neulomista...yms
Voi olla muutamat sukat ja lapaset ja vauvan peitot valmiina kun kotiudun:)
Ehkä sitä tottuu pikkuhiljaa tähän ja osaa rentoutua..
Muutamia vieraitakin(perheen lisäksi) on käynyt ja ne on mukavaa vaihtelua.

Mutta pitkäksi tulee aika, sitä ei voi kieltää. Nyt kun on ollut niin mahtavat kelit tuntuu että on tosi väärin et mun pitää vaan olla sisällä ja hikoilla.
Ja lapsia on niin ikävä että ihan sattuu...ja miestäkin, mutta se sentäs käy välillä vierailulla.

Tänään käytiin tutustumassa vauvojen teholla. Siellä kyllä vauvat saa varmasti hyvää ja asiantuntevaa hoitoa. Jotenkin helpottavaakin oli nähdä ja kuulla, vaikka toisaalta toi tilanteen niin pelottavan kongreettisesti esille.
Epävarmuus on mulle tosi kuluttavaa. Kun ei yhtään tiedä päättääkö nuo syntyä tunnin kuluttua vai kuukauden päästä. Ei voi varautua mihinkään tai ajatella että vielä kun viikon jaksan tai jotain niin sitten tämä on ohi. Kärsivällisyys on monesti koetuksella...

Että tätä samaa täältä taas:)

Pieniä iloja

Tervehdys edelleen sängynpohjalta.
Tilanne sama kun viikko sitten...tai vähän jopa huonompi.
No vauvat joka tapauksessa vielä mahassa ja niillä ei mitään hätää edelleenkään. Kumpa vaan mun paikat vielä jonkin aikaa jaksais niitä siellä pidellä..

Pikkuhiljaa alan hyväksyä et tosiaan täällä mä nyt makaan ja muuta en voi. Ja kaikki tämä meidän niin odotettujen pikkuisten parhaaksi.

Olen huomannut että kannattaa olla pienistä asioista iloinen..
Niitä ilonaiheita on esim että sain paremman sängyn jossa erikoispatja.
                                         Löysin neulelehdestä kivan vauvanpeittomallin ja aloin neuloa sitä. Vähän   aikaa kerralla jaksaa makuultaankin neuloa.
Ruoka alkaa maistua taas ja se on täällä ihan hyvää.
Tänään alkaa olympialaiset ja tykkään seurata urheilua.
Puhelut ja viestit, onneksi ne on keksitty!

Kiitos jokaisesta kivasta tsemppikommentista ja vinkistä!
Täällä niitä lukee niin mielellään, nekin on niitä pieniä iloja:)

Eilen päivällä kuulin huoneen ovelta kun nimeäni kysyttiin. Siellä kanttiinin työntekijä toi minulle leivoskahveja. Veljeni vaimo ne oli minulle tilannut. Miten hyvälle maistuikaan vadelmaleivos ja kahvi. Ihana yllätys! Kiitos vielä piristyksen järjestäjälle!

Onhan niitä ikävän , alakulon, väsymyksen hetkiä.
Tunteet heittelee laidasta laitaan, mutta sellaista kai se on raskausaikana muutenkin.
Joku tuolla kommentoikin että antaa tunteiden tulla ja mennä että ne on hyväksi:)

Jahas se olisi ruoka-aika:)

Mukavaa hellepäivää teille! (täällä ainakin näyttäisi olevan sellainen)

Tervehdys

Nyt olisi kohta 5päivää tätä makoilua takana.
Monta pitkää minuttia, tuntia....
Monta ikävän ja turhautumisen itkua...
Viihdykkeenä on ollut netti, lähinnä monet mahtavat blogit:)
sitten lehdet, ristikot, sudokut.
Ja puhelin. Onneksi voi soitella ja onneksi ystävät ovat soitelleet ja viestitelleet.
Olen edelleen yksin tässä huoneessa että juttukaveria ei ole, mutta hoitajat jäävät kyllä usein rupattelemaan...

Mutta kohokohtia on miehen vierailut. Yritetään et joka toinen päivä pääsisi käymään. Matkaa vain tulee 300km yhteensä että aika rankkaa sillekkin ajella ees taas. Sitten on järkättävä vielä kotia joku ammaksi  siksi aikaa, kun ei sitä viiti vanhinta tyttöäkään aina pyytää jäämään pienten hoitajaksi.
Tänään lapset tai 5 nuorinta oli mukana. Mulla oli ollut niin kamala ikävä...nyt taas jaksaa vähän aikaa. Ihmeen hyvin viihtyivät täällä vaikka etukäteen ajattelin et korkeintaan tunnin jaksavat, mutta kaksi ja puolituntia olivat ja sitten vasta alkoi kyllästyttää. Olivat hakeneet matkalla kaupasta värityskirjat ja värit, sipsejä ja Pixi kirjoja viihdykkeiksi.

Pikkuinen kysyi että tuletko äiti kotiin kolmen vai yhden yön päästä. Mua niin itketti sanoa etten tiedä, mutta luultavasti menee paljon enemmän öitä enne kun voin tulla...
Jospa isommat lapset sitten loppuviikosta lähtisivät mukaan. Niitäkin kovasti ikävöin.

Hyvin ne onneksi ovat kotona pärjänneet. Eilen olivat käyneet poimimassa 3 sankoa mustikoita porukalla. Meillä ei ole ollut koskaan niin paljoa mustikoita:) ( Miehen veli oli vielä antanut yhen sangollisen)
Ja ei meillä kenellään nyt ole muuta vaihtoehtoa kun selviytyä, oli miten oli.

Kohdunsuun tilannetta ei ole perjantain jälkeen katottu. Pari kertaa on ruvennu enempi supistelemaan, mutta ne on läkkeellä sitten rauhoittuneet. Tiiä sitten onko ne paikkoja lisää aukonu.
Edelleenkään en saa muuta kun käydä vessassa ja suihkussa muuten vain makaan. Onneksi tänään sain kuitenkin nostaa sängynpäädyn ylös ettei enää tartte pää alaspäin olla.
Ja vauvoilla edelleen kaikki loistavasti. Mylläävät niin että koko maha heiluu puolelta toiselle:)

Tällaista tänään. Nyt taidan uppoutua miehen tuomien uusien lehtien pariin.
Heippa!

Palkintoja ajatellen

Ennen sairaalaan joutumista ehdin vähän nuuhkutella siskon kolmiviikkoista vauvaa.
Niin ihana.

Tästä kaikesta vaivasta saan palkinnoksi kaksi tuolllaista ihanaa nyyttiä.
Se ajatus antaa paljon voimaa.

Sairaalassa

Eilen oli äitipolikäynti.
Niinhän siinä sitten kävi että vuodelepoon jouduin tänne Kyssiin.
Viikkoja sen verran vähän ja kohdunsuun tilanne niin huono ettei saanut jäädä omaan sairaalaan.

Koko illan ja iltayön supisteli, mutta nyt onneksi toistaiseksi rauhoittuneet.
Vessassa saan käydä muuten makaan pääalaspäin sängyssä.
Mitään ennusteita kukaan ei voi antaa, hetki kerrallaan edetään.
Supistusten estotippa menee kokoajan ja vielä jotain pillereitä suunkautta. Lisäksi antibiotti ja nestetippa.
Että hyvässä hoidossa olen ja henkilökunta on ihanaa.

Tosi ankeaa olla täällä kaukana rakkaista.
Onneksi miehen kesäloma alkoi juuri että nyt ainakin kolmeviikkoa siellä kotona asiat kyllä hoituu..
Mulla tietenkin kova ikävä, mutta jospa ne joitain kertoja pääsisivät täällä vierailemaan.

Hyvä puoli tässä on se että lapsivesi on edelleen tallella, vauvat hyvin kasvaneet ja vilkkaita. Heillä ei siin hätää. Sain kaksi annosta kortisonia heidän keuhkoja vahvistamaan jos nyt sitten vaikka syntyisivätkin pikapuolin. Kovin pieniä kyllä ovat n.700g ja 800g.. mutta lastenlääkäri oli kyllä kovin positiivinen vauvojen suhteen.

Uskon että kaikella on tarkoituksensa ja näihin isoihin asioihin en voi itse vaikuttaa.
Voin vain keksiä tekemistä näissä puitteissa mitä on ja yrittää pitää mielialaa korkealla.
Toivon että saisin luvan istua niin voisin neuloa.. Onneksi on netti ja lukemiset ja mies osti eilen ristikkolehden..
Suurin tsemppaaja on nuo rakkaat pienet potkut sydämeni alla!

Blogin päivitys voi kyllä nyt harventua kun täällä rutiinit samat päivästä toiseen.
Tietty jotain väliaikatietoja laitan ihan itseänikin varten talteen:)

Ystävät ja tuttavat jos liikutten Kuopiossa käykää moikkaamassa!

Jos jollain lukialla sattumoisin kokemusta tällaisesta kuulisin mielelläni kokemuksia. Lahinnä niitä missä onnellinen loppu:)

Teille muille toivon lämpöisiä kesäpäiviä!
Minulle aurinko paistaa nyt seuraavat viikot vain sairaalan ikkunasta jos ja toivottavasti vauvat pysyvät näillä hoidoilla vielä mahassa.
Toivotaan parasta:)

Tässä kuva tyttären ottamana. Kotipihan apilapelto.
Mulla ei täällä vielä kameraa ja ei kyllä mitään kuvattavaakaan.