Jäänyt tämä blogi vähän retuperälle.
Ei ole oikein innostusta kirjoittaa mitään.
Päivät täyttyy joko kotona normaaleista askareista tai sitten sairaalassa pieniä hoitaessa.

Vauvat siirtyy tällä viikolla lähemmäs kotia. Ihan tuohon parinkymmenen kilometrin päähän:)
Helpottaa kummasti kun pääsen sitten joka päivä hoitelemaan.

Saas nähdä miten tämän blogin kanssa käy. Lopetanko kokonaan vai jatkanko kunhan elämä taas tasoittuu...

Mukavia syksyisiä päiviä kaikille:)

Pienet

Eilen iltapäivällä meille syntyi pikkuinen poika 1260g ja tyttö 1200g.
Vauvat voivat hyvin. Tarvitsevat hengitysapua, mutta muuten kaikki kunnossa.

Urakka oli tosi kova mutta nyt olen vain onnellinen ja kiitollinen!

Palailen kuvien kera myöhemmin:)

Aurinkoisena elokuun iltapäivänä...

Reilu viikko taas vierähtänyt....
Pitkästyttävä mateleva viikko....

Nyt kuitenkin täällä aika jännittävät hetket.
Synnytys taitaa olla tosi lähellä..
Molemmat vauvat ovat onneksi kääntyneet pääalaspäin joten ei tarvi jännittää sektiota.
Tässä odotellaan ja toivotaan että kaikki menisi hyvin....
Pikkuisten painoarvio oli aamulla n.1200g.
Pieniähän he vielä ovat.

Huomenna alkaa koululaisten aherrus taas pitkän loman jälkeen.
Paljon on ajatukset viipyneet sen pienen eskarin aloittavan pojan luona . Miten haluaisinkaan olla saattamassa sitä koulutien alkuun. Silittämässä päätä ja laittamassa matkaan.
Ja toivottamassa hyvää koulupäivää niille viidelle jo vähän isommalle koululaiselleni.
Voin vain lähettää siunaavat ajatukseni sinne kotiin ja koulumatkalle ja toivoa enkeleitä.


Onneksi siellä lasten luona on mummo ja pappa jotka kyllä huolehtivat ja välittävät.
Iso kiitos heille!

Ikkunan takana näyttää paistavan aurinko...
Minä jatkan villahousujen neulomista ja odottamista.

Pikaisesti vain...

huikkaan, että täällä KYSissä edelleen makoilen.
Nyt on supistellu taas vähän enemmän. No, tiiä sitten tekeekö ne mitään haittaa.
Maha kasvaa hirmu kyytiä. Melkoinen pallo jo:)
Vauvat oli viime ultrassa toinen yli kilon ja toinen vähän vaille. Hyvin siis kasvavat.

Onneksi on nuo olympialaiset. Tiedän kohta urheilusta yhtä sun toista:) Ja monenlaisista lajeista.

Valmiiden neulomusten pino kasvaa ja luettujen lehtien.

Mukava huonekaveri on myös ollut piristys..

Muuta kerrottavaa ei ole...Palaan sitten kun on!

Pieniä iloja

Tervehdys edelleen sängynpohjalta.
Tilanne sama kun viikko sitten...tai vähän jopa huonompi.
No vauvat joka tapauksessa vielä mahassa ja niillä ei mitään hätää edelleenkään. Kumpa vaan mun paikat vielä jonkin aikaa jaksais niitä siellä pidellä..

Pikkuhiljaa alan hyväksyä et tosiaan täällä mä nyt makaan ja muuta en voi. Ja kaikki tämä meidän niin odotettujen pikkuisten parhaaksi.

Olen huomannut että kannattaa olla pienistä asioista iloinen..
Niitä ilonaiheita on esim että sain paremman sängyn jossa erikoispatja.
                                         Löysin neulelehdestä kivan vauvanpeittomallin ja aloin neuloa sitä. Vähän   aikaa kerralla jaksaa makuultaankin neuloa.
Ruoka alkaa maistua taas ja se on täällä ihan hyvää.
Tänään alkaa olympialaiset ja tykkään seurata urheilua.
Puhelut ja viestit, onneksi ne on keksitty!

Kiitos jokaisesta kivasta tsemppikommentista ja vinkistä!
Täällä niitä lukee niin mielellään, nekin on niitä pieniä iloja:)

Eilen päivällä kuulin huoneen ovelta kun nimeäni kysyttiin. Siellä kanttiinin työntekijä toi minulle leivoskahveja. Veljeni vaimo ne oli minulle tilannut. Miten hyvälle maistuikaan vadelmaleivos ja kahvi. Ihana yllätys! Kiitos vielä piristyksen järjestäjälle!

Onhan niitä ikävän , alakulon, väsymyksen hetkiä.
Tunteet heittelee laidasta laitaan, mutta sellaista kai se on raskausaikana muutenkin.
Joku tuolla kommentoikin että antaa tunteiden tulla ja mennä että ne on hyväksi:)

Jahas se olisi ruoka-aika:)

Mukavaa hellepäivää teille! (täällä ainakin näyttäisi olevan sellainen)

Tervehdys

Nyt olisi kohta 5päivää tätä makoilua takana.
Monta pitkää minuttia, tuntia....
Monta ikävän ja turhautumisen itkua...
Viihdykkeenä on ollut netti, lähinnä monet mahtavat blogit:)
sitten lehdet, ristikot, sudokut.
Ja puhelin. Onneksi voi soitella ja onneksi ystävät ovat soitelleet ja viestitelleet.
Olen edelleen yksin tässä huoneessa että juttukaveria ei ole, mutta hoitajat jäävät kyllä usein rupattelemaan...

Mutta kohokohtia on miehen vierailut. Yritetään et joka toinen päivä pääsisi käymään. Matkaa vain tulee 300km yhteensä että aika rankkaa sillekkin ajella ees taas. Sitten on järkättävä vielä kotia joku ammaksi  siksi aikaa, kun ei sitä viiti vanhinta tyttöäkään aina pyytää jäämään pienten hoitajaksi.
Tänään lapset tai 5 nuorinta oli mukana. Mulla oli ollut niin kamala ikävä...nyt taas jaksaa vähän aikaa. Ihmeen hyvin viihtyivät täällä vaikka etukäteen ajattelin et korkeintaan tunnin jaksavat, mutta kaksi ja puolituntia olivat ja sitten vasta alkoi kyllästyttää. Olivat hakeneet matkalla kaupasta värityskirjat ja värit, sipsejä ja Pixi kirjoja viihdykkeiksi.

Pikkuinen kysyi että tuletko äiti kotiin kolmen vai yhden yön päästä. Mua niin itketti sanoa etten tiedä, mutta luultavasti menee paljon enemmän öitä enne kun voin tulla...
Jospa isommat lapset sitten loppuviikosta lähtisivät mukaan. Niitäkin kovasti ikävöin.

Hyvin ne onneksi ovat kotona pärjänneet. Eilen olivat käyneet poimimassa 3 sankoa mustikoita porukalla. Meillä ei ole ollut koskaan niin paljoa mustikoita:) ( Miehen veli oli vielä antanut yhen sangollisen)
Ja ei meillä kenellään nyt ole muuta vaihtoehtoa kun selviytyä, oli miten oli.

Kohdunsuun tilannetta ei ole perjantain jälkeen katottu. Pari kertaa on ruvennu enempi supistelemaan, mutta ne on läkkeellä sitten rauhoittuneet. Tiiä sitten onko ne paikkoja lisää aukonu.
Edelleenkään en saa muuta kun käydä vessassa ja suihkussa muuten vain makaan. Onneksi tänään sain kuitenkin nostaa sängynpäädyn ylös ettei enää tartte pää alaspäin olla.
Ja vauvoilla edelleen kaikki loistavasti. Mylläävät niin että koko maha heiluu puolelta toiselle:)

Tällaista tänään. Nyt taidan uppoutua miehen tuomien uusien lehtien pariin.
Heippa!

Palkintoja ajatellen

Ennen sairaalaan joutumista ehdin vähän nuuhkutella siskon kolmiviikkoista vauvaa.
Niin ihana.

Tästä kaikesta vaivasta saan palkinnoksi kaksi tuolllaista ihanaa nyyttiä.
Se ajatus antaa paljon voimaa.

Sairaalassa

Eilen oli äitipolikäynti.
Niinhän siinä sitten kävi että vuodelepoon jouduin tänne Kyssiin.
Viikkoja sen verran vähän ja kohdunsuun tilanne niin huono ettei saanut jäädä omaan sairaalaan.

Koko illan ja iltayön supisteli, mutta nyt onneksi toistaiseksi rauhoittuneet.
Vessassa saan käydä muuten makaan pääalaspäin sängyssä.
Mitään ennusteita kukaan ei voi antaa, hetki kerrallaan edetään.
Supistusten estotippa menee kokoajan ja vielä jotain pillereitä suunkautta. Lisäksi antibiotti ja nestetippa.
Että hyvässä hoidossa olen ja henkilökunta on ihanaa.

Tosi ankeaa olla täällä kaukana rakkaista.
Onneksi miehen kesäloma alkoi juuri että nyt ainakin kolmeviikkoa siellä kotona asiat kyllä hoituu..
Mulla tietenkin kova ikävä, mutta jospa ne joitain kertoja pääsisivät täällä vierailemaan.

Hyvä puoli tässä on se että lapsivesi on edelleen tallella, vauvat hyvin kasvaneet ja vilkkaita. Heillä ei siin hätää. Sain kaksi annosta kortisonia heidän keuhkoja vahvistamaan jos nyt sitten vaikka syntyisivätkin pikapuolin. Kovin pieniä kyllä ovat n.700g ja 800g.. mutta lastenlääkäri oli kyllä kovin positiivinen vauvojen suhteen.

Uskon että kaikella on tarkoituksensa ja näihin isoihin asioihin en voi itse vaikuttaa.
Voin vain keksiä tekemistä näissä puitteissa mitä on ja yrittää pitää mielialaa korkealla.
Toivon että saisin luvan istua niin voisin neuloa.. Onneksi on netti ja lukemiset ja mies osti eilen ristikkolehden..
Suurin tsemppaaja on nuo rakkaat pienet potkut sydämeni alla!

Blogin päivitys voi kyllä nyt harventua kun täällä rutiinit samat päivästä toiseen.
Tietty jotain väliaikatietoja laitan ihan itseänikin varten talteen:)

Ystävät ja tuttavat jos liikutten Kuopiossa käykää moikkaamassa!

Jos jollain lukialla sattumoisin kokemusta tällaisesta kuulisin mielelläni kokemuksia. Lahinnä niitä missä onnellinen loppu:)

Teille muille toivon lämpöisiä kesäpäiviä!
Minulle aurinko paistaa nyt seuraavat viikot vain sairaalan ikkunasta jos ja toivottavasti vauvat pysyvät näillä hoidoilla vielä mahassa.
Toivotaan parasta:)

Tässä kuva tyttären ottamana. Kotipihan apilapelto.
Mulla ei täällä vielä kameraa ja ei kyllä mitään kuvattavaakaan.