Äitienpäivänä. Pieni valkovuokkojen kerääjä.
Tänään tuntuu hyvälle olla äiti.

Vauveli sai eilisistä myyjäisistä uuden mekon. Eihän tuollaista herkkua voinut olla ostamatta.
Oliskohan tuossa joku vanha verho saanut uuden mahdollisuuden:)

Tavallisia arkisia tuokioita.
Keittiössä vauvanruokapurkit jäähtymässä.
Lastenhuoneessa legoleikit levällään.
Olohuoneen pöydälle tuodut omenapuunoksat ovat ihan kohta kukassa.
Pikkumies tutkii lelujaan ja höpöttelee omia juttujaan.

Onko teistä kukaan seurannut facessa tai muualla sitä keskosvauvan isän alulle laittamaa kampanjaa?
 875g nimeltään... Hieno teko isältä!
Minä olen seurannut, ja se on herättänyt monenlaisia tunteita ja muistoja.

Nyt kun meillä  vauvojen kanssa rankin vaihe on ohi, vauvat terveitä ja ns. tavallisia pikkuisia, sitä vasta tajuaa millaista selviytymistaistelua heidän syntymä ja sairaalassa olo aika olikaan. Niin vauvoille kun meille vanhemmillekkin.
Meidän vauvoilla ei kaikki mennyt ihan lyhimmän kaavan kautta. Oli keuhkoverenvuotoa, ilmarintaa ja pitkään jatkunutta lisähapentarvetta...

Sitä on jo ihan unohtanut kuinka pieniä vauvat syntyessään olivatkaan. Kaivelin esille joitain muistoja ja kuvasin pari teillekkin...

Nuissa kuvissa on tutti jota poju syö nyt ja tutti jota söi silloin kun painoi kilon.
Alimmaisena body joka on kokoa 68cm ja päällä body kokoa 34cm joka oli ensimmäinen vaate mikä pikkuisille puettiin sairaalassa. Olivat silloin n.2viikon ikäisiä.

Tänään nämä rakkaat pötkylät ovat reilu kahdeksankuisia, seitsemän ja puolikiloisia rakkauspakkauksia. Koko perheen ilopillereitä.

Nyt nuo ipanat on päikkäreillä ja minä lähden kahvinkeittoon....

Lomalta palattu. Olipas se tarpeen.

Keittiöön löyti matto. Ihana, mutta pysyi puhtaana puolituntia. Täytyy miettiä joku toinen paikka mihin matto passaisi.
Vuosiakin tuli tässä täytettyä. Siksi pöydällä ruusuja, uusi liina ja kynttilä, Hyllyllä pullo ja toinen kynttilä. Kaikki niin minun "näköisiä" juttuja. Kiitos!

Päivät on nyt niin täysiä ettei tälle blogille meinaa löytyä aikaa. On niin ihana taas kuopsuttaa pihaa kaikki liikenevät hetket.(joita on tasan vauvojen päiväuniajat)  Että sellaista meille ja nyt pikku ihmiset kutsuvat äitiä syöttöpuuhiin:) Palataan taas!

Me ollaan saatu pari päivää nauttia mummon ja papan vierailusta.
Pakastimet on täynnä pullia ja munkkeja.
Ulkona isot pinot koivuhalkoja kuivumassa.
Minä olen saanut istua ja neuloa vauvojen uniajat kun mummo on tehnyt ruuat ja tiskit.
Miten ihanalta heidän apunsa tuntuukaan!

Ylihuomenna tämä mamma pakkaa kapsäkit ja lähtee pariksipäiväksi rentoutumaan.
Tiedossa jokavuotinen shoppailureissu systerin kanssa. Niin siistiä, niin siistiä:)

Neulomuksena lankakerienloppusukat. Rasitteva neuloa kun langat sotkeutuu kokoaika toisiinsa.

Tänään meillä on kaksi värikästä vauvaa ja yksi hempukka isopienityttö.

Jotain blogiähkyä ilmassa....mietinnässä taas onko tässä mitään järkeä:)

Tämmöiset pikkuiset täällä tänään.

Jotain aina silloin tällöin ehdin neuloakkin. Villasukat viikossa:)

Viheliäisen noro tai mikälie sotki tämänkin viikonlopun suunnitelmat. Oikeesti, vois jo häipyä täältä tuo inhottava tauti!!!

Tiistaiaamuna

Muutama tuokiokuva tältä aamulta.
Pieni potilaskin jaksaa jo hymyillä. Olipas sitkeä tauti!
Pikkumussukat heräävät aina hyvällä tuulella, äidin auringot:)

Lasten mielestä pienten yökkärit on laitettu väärin. Ei pojalla voi olla punaista. Mutta kun äiti ihan vahigossa laittoi ne näin. Ei sitä aina muista kumpaa olikaan pukemassa:)

Tutti ja pullo tiskit kuivumassa, niinkuin jokainen aamu. Tällainen läjä kertyy vuorokaudessa, vaikka vain toinen juo pullosta ja syö tuttia. Kovasti olen toistakin opettanut, mutta kun ei maistu, ei. Oppisi etes tuttia syömään, se pelastaisi monessa tilanteessa.

Ulkona paistaa taas aurinko.
Tänään ei ole lomaltapaluu ärtymystä ilmassa:)

Virpomispäivä:)

Tänään kävimme ihastelemassa pikkuruista poikavauvaa. Niin suloinen!
Vein hänelle lahjaksi bodyn ja villahousut:)
Kamala miten isoilta nuo meidän pötikät näytti sen vastasyntyneen vierellä. Olikos nämä joskus niin pieniä tai vielä paljon pienempiäkin? Mihin se aika hurahti!

Huomenna lupasin lähteä lasten kanssa pajunvitsoja hakemaan. Käytiin jo viisveen kanssa Tiimarissa höyhenostoksilla. Rairuohonsiemeniäkin ostettiin ja jotain tipuaskarteluja. Päästään tekemään pääsiäisvalmisteluja. Ne on mukavia hommia ne:)

Maanantaiaamun tahmeus.
 Sellaisen aika hässäkkä viikonlopun jälkeen. Sellaisen ettei ehtinyt yhtään
vain olla ja öllöttää. Oli kaikenlaista ylimääräistä ohjelmaa sen kaiken pakollisen hääräyksen lisäksi.

Että kerrompa nyt vaan ettei se elo täälläkään ole aina niin ihanaamahtavaakivaa jos nyt joku sellaista on erehtynyt luulemaan. Mutta niistä ei niin kivoista jutuista puhutaan sit jossain ihan muualla kun täällä. Tämä blogi on tarkoitettu positiivisen energian luomiseen itselle ja muille.

Mukavaa maanantaita itsekullekkin:)


Kuvat on sunnuntailta.

Lauantai-iltana saunan jälkeen. Piirtelyä ja vaahtokarkkikaakaota.

Nyt nuitten hetkien jälkeen nukuttu yön yli. Minun vuoro nousta hoitelemaan vauvoja ja laittamaan aamupaloja(nukutaan miehen kanssa viikonloppuaamuina vuorotellen niin pitkään kun nukuttaa. Minä la ja mies su aamuna). Minä olen aamuntorkku ja illanvirkku. Tekee tosi tiukkaa nousta puoli kasi ylös. Mutta
kolme mukillista kahvia juotuani päivä lähtee käyntiin ja onkin ihan hyvä fiilis:)
Ulkona näyttää olevan taas ihana ilma. Jospa sitä ehtisi ulkoilemaan...

Kiitti kivoista kommenteista tuonne edellisiin postauksiin. Mukava oli kuulla miksi seuraatte blogiani ja mistä tänne löysitte. Tervetuloa uusille lukioille!

Aurinkoista pyhäpäivää:)

Ystävä kävi päiväkahvilla ja toi ihanan kevätesikon.

Vauvat nukahtivat kerrankin yhtäaikaa. Maitoa massut pullollaan:) Nämä on muuten ensimmäiset vauvat jotka tarvii tuollaista uniriepua nukahtaakseen. Pojulle varsinkin tosi tärkeä juttu.

Viisivuotiaan itselleen valitsemat vaatteet. Asettelee ne ensin lattialle ja miettii passaako ja sitten vasta pukee päällensä. Äitin mielipidettä ei kuunnella. Hänellä on vahva oma maku.

Viimeisin blogiarvontavoitto.(päivänsäde ja menninkäinen-blogista) Suloinen hattu. Harmillisesti vaan jo liian pieni meidän pojulle. Annankin tämän eilen syntyneelle serkkuvauvalle.

Pesin kivituikut ja laitoin ne esille, pitkästä aikaa.
Pikkuisen vaihdoin tavaroita keittiön hyllyille.
Kovin on vaaleaa ja haaleaa. Jotain pirteämpää kaipaisin....
Ideoita kyllä olisi, mutta aikaa niiden toteuttamiseen ei.

Nämä pikku kaverit nukkuvat tosi huonosti päiväunia. Sellaisia puolentunnin tirsoja kolme kertaa päivässä ja tietysti eri rytmissä. Hereillä ollessa haluaisivat olla vain sylissä. Lattialla ei kyllä viihdytä montakaan minuttia. Että pitävät kyllä huolen siitä, että ideoiden toteuttamiset saa odottaa:)

Taas on pari uutta lukijaa liittynyt mukaan, Tervetuloa!

Sivuja klikataan n. 300-500 kertaa päivässä ja vain tosi harva jättää mitään kommenttia käynnistään, harmi! Kerro vaikka miksi luet blogiani ja mistä löysit tänne yms...

Pieni huikkaus vain

Viikko vierähti ettei paljoa koneelle ehtinyt.
Sisko ja serkkulapset oli vierailulla.
Pikku tytteli taas sairaana. Kolmas korvatulehdus kolmen kuukauden sisään. Itkua ja yövalvomista. Pieni ressukka...
Yhdet kihlajaisetkin vietettiin. Kivat juhlat tunnelmallisessa paikassa. (kuvat sieltä)

Onneksi ensi viikolle ei ole mitään kummempaa ohjelmaa. Nyt tarttee taas vähän rentoilla:)