maanantai 20. elokuuta 2012

Kotona


Miten ihanaa olla taas kotona!
Ristiriitaisin tuntein, mutta kuitenkin.
Ikävä vauvoja on valtava.
Huoli heidän voinnistaan puristaa kurkkua. Jokainen puhelimen pärinä nostaa kylmät väreet..soittavatko teholta huonoja uutisia...
 Tiedän kuitenkin että niitä hoidetaan siellä parhaalla mahdollisella tavalla.
Molemmilla vauvoilla on tullut takapakkia voinnissa...pienellä tytöllä tila kävi jo kriittisenä...
Nyt onneksi vointi molemmilla vakaa,mutta minuutti kerrallaan tässä edetään..
 Keskiviikkona taas ajan Kuopioon rakkaiden pikkuisten luokse.



Oli ihana nähdä miten minua oli tänne kaivattu.
Lapset oli leiponeet kakun ja tehneet seinälle tekstin Tervetuloa kotiin äiti!
Koko eilisen illan istuin sohvalla lapset ympärillä ja kuuntelin heidän kuulumisiaan.
Pieni istui tiukasti sylissä. Puristi montakertaa kaulasta ja sanoi: "ihana äiti..."

Tänään olen tehnyt hiljalleen tavallisia kotihommia.
Huomaa kyllä että kunto on neljän viikon makaamisesta ja 12 tunnin synnytyksestä ja tosi matalasta hempasta mennyt ihan surkeeksi.
Joka välissä on pakko levätä.
Mutta mihin tässä kiire...pienen kanssa makoillaan sängylla ja nautitaan!
Viime viikkoina minulle on opetettu mikä elämässä loppujen lopuksi oikeasti on tärkeää...
Ja vain niihin asioihin meidän voimavarat tällähetkellä riittää.


Kiitos kaikille muistamisista, lämpöisistä ajatuksista, viesteistä....
Miten ihania sukulaisia ja ystäviä meillä onkaan:)

Eihän tämä elämä tästä normalisoidu vielä pitkään aikaan...

10 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ihanasti kotiväeltä vastaanotto.Kuinka tärkeä äiti on heille ja yksin se riittää; enempää ei tarvi.. Unohtamatta rinnallakulkijaasi, voimia ja terveisiä hälle.Ammenna voimia kotona että jaksat kahden pysäkin väliä rakkaiden luota rakkaiden luo. t.Maria

Henna kirjoitti...

Voi, itku tuli kun luin -niin ihanasti kerroit tämän hetken tilanteesta... Tee vain se minkä jaksat ja koet tärkeäksi, voimia ja ilon pilkahduksia koko perheelle. Enkeleitä kulkee rinnallanne♥

Anonyymi kirjoitti...

Kovasti voimia haasteelliseen tilanteeseen. Kyllä ovat tainneet ikävissään olla kotonakin. Odotettu sua kotiin! -Pöperö-Maija-

hanka kirjoitti...

itkien luin tätä tekstiä.tiedän niin tuon tunteen kun rakkaat odottaa kotona ja pieni sairaalassa.muutaman kerran on vakavan sairastamisen vuoksi jouduttu sairaalaan.ikävä on sairaalassa kotiin ja kotona sairaalassa olevan luokse.onneksi kaikesta on selvitty korkeimman voimalla.lämpimin ajatuksin:)

TuNnE kirjoitti...

Minäkin joudun jättämään kaksi vuotta sitten pienen vastasyntyneen teholle kun itse jo kotiuduin. Voi sitä ikävän määrää. :(
Voimia ja enekeleitä sinulle ja erityisesti pienille.

Anonyymi kirjoitti...

Ihan lukiessa liikuttui :,( . Toisaalta tilanne teillä on ihanan seesteinen... kuin yhtä juhlaa; onnea ja odotusta sekä hivenen ehkä jännitystä myös paljon ikävöintiä. Omalla tavalla kiire ja hektisyys arjesta hetken poissa. Perheen yhteenkuuluvuus vahvistuu, toinen toiselleen tukena olien. Toivotaan pikkuisille kaikkea hyvää. Paljon voimia myös koko perheelle. Olette ajatuksissamme. <3

Anonyymi kirjoitti...

Onnea ja Taivaan Isän runsainta siunausta pienokaisten ja koko perheen elämäään! Täälläkin itku tuli... Toivon niin kovasti joka suuntaan sinne voimia! Etenkin sinulle, Äidille! Sua tarvitaan nyt joka suunnalla, toivottavasti pyykkihuoltoon yms. hommaan löytyy joutilaampia...

Ja voi kuinka liikuttavia nuo lapset ja heidän tervetulotoivotuksensa, snif! Sekin niin kuristaa kurkkua, kun kotona kaivataan...

-Riikka

Virpi kirjoitti...

Minullakin kokemusta kohta kahdeksan vuoden takaa.Niin ristiriitaista,kun on kotona,tuntuu,että pitäisi olla sairaalassa ja päinvastoin...Se huoli pienestä/pienistä vastasyntyneistä ja toisaalta isommista lapsista.Meillä vauvan sairaalassaoloa kesti viisi viikkoa,oli aika rankka kulkea lähes joka päivä se 150 km.Ikävä oli suuri vauvan luo,vaikka siihen oli pakko sopeutua,kun ei muuta vaihtoehtoa ollut.Voimia sinulle ja varjelusta pikkuisille,voimia myös sinne kotiin lapsille ja miehellesi.:)

Ulla kirjoitti...

Voi! Itku tuli täälläkin. Paljon voimia teille äiti, isä ja sisarukset <3 pienille taivaan enkeleiden varjelusta <3

Voin nähdä silmissäni lapsen onnen ja riemun, kun äiti on kotona <3

Anonyymi kirjoitti...

Sattumalta löysin blogisi. Kaunis kotiintulo sinulla. Tippa tuli linssiin minullakin.
Toivon kaikkea hyvää perheellesi. Voimia Isolla Veellä. Aurinkoa. Pikkusille lisää sisua.
Terveisin lasten sairaanhoitaja Pohjoisesta.