keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Luontokuvia ja yksi ihana uutinen



Laitampa teillekkin ihasteltaviksi muutaman luontokuvan.
Nämä ovat meidän 14v pojan ottamia.
Kovasti ovat nuo isommat lapset innostuneet valokuvauksesta.
Tosi upeita kuvia ottavat. Aijonkin teettää joistain suurennoksia seinälle.

Ja sitten se uutinen, se koskee vauvoja:)
Me saadaan tytteli ehkä ensi viikolla kotiin. Hän syö reippaasti ruokansa, painoa 2kg ja viikkoja tarpeeksi joten estettä kotiutumiselle ei ole.
Harmillista on se että poika tarvii edelleen pikkuisen lisähappea joten häntä emme kotiin vielä saa. Syöminenkin on vielä aika iso rasitus hänelle joten saapi noin puolet ruuasta vielä letkuun. Tosi ikävähän se on jättää toinen sairaalaan ja rankkaa varmasti hypätä sitten toisen vauvan kanssa pojan luona. No jospa sitä ei sitten jatkuisi kauaa vaan poikakin tuosta reipastuisi.
Joka tapauksessa niin ihanaa, ihan kohta meillä on täällä vauvan tuhinaa ja tuoksua:)




9 kommenttia:

hanka kirjoitti...

ihana uutinen että saatte pikkuisen tytön jo kohta kotiin.se tunne on varmasti uskomaton.voi kun pian poikakin jaksaisi syödä ym.pullosta niin saisitte molemmat kotiin.se tuntuu puolikkaalta kun toinen puuttuu joukosta.ihanaisia kuvia myöskin:)

Mietiskelijä kirjoitti...

Hienoja kuvia!
Ja mahtavaa että tyttö jo noin hienosti vahvistunut että kotiin pääsee :)
Velikin varmasti ihan pian.

Maija kirjoitti...

Mahtavaa! Kunpa pojukin vahvistuisi pian, että saisitte molemmat kotiin.
Ja nää kuvat on niin hienoja. Millanen kamera teillä on?

Miikku kirjoitti...

Meidän kamera on Canon SX200. Tuollainen järkkärin ja pokkarin välimuoto. Aikomus on ostaa isoille lapsille yhteiseksi joululahjaksi joku kunnon järkkäri. Niin kauan ovat sellaisesta haaveilleet..

Anonyymi kirjoitti...

Ihania uutiskuvia - kuvin ja sanoin!

Voisiko ajatella että "pehmeä lasku" vauva-arkeen kun yksi kerrallaan kotiutuu.. Taitaapi härdelliä jatkossa piisata. Toki ihanaa jos velipoikakin yhtäaikaa kotiutuisi.Sen aika voi olla silti lähellä.(Isotsiskot kuiskuttelivat pikkusten korviin mitalipäivänä, opettivat pikkuveljelle kirimisen taidon.) ;)Sieltä vielä kiritään siskon ja muiden rakkaiden luo! Lapsillanne on sitä lahjaa.

Ihanaa aikaa teillä eletään ja sille hyvälle on luvassa jatkoa, kaikesta huolimatta!
-Maria

Miikku kirjoitti...

Kiitos näistä kauniista sanoista! Meinaa välillä epätoivo vallata kun tuntuu ettei tämä rankka vaihe ikinä helpotu...

Koti kukkulalla / Maikki kirjoitti...

Löysin tänne hetkiä-blogin kautta ja jäin seuraamaan.
Teidän pienten tarina on koskettanut minuakin.

Lähipiirissäni syntyi reilu vuosi sitten identtiset keskoskaksospojat.
Syntyissään olivat painoonsakin nähden virkeitä ja hyväkuntoisia vauvoja. Pääsivät kotiinkin aika pian.
Siitä eteenpäin sinne puolen vuoden ikään asti olikin sitten aikamoista.

Pelkoa, huolta, surua mutta myös selviytymistä, iloa ja kiitollisuutta.
Kotona nimittäin saivat isommilta sisaruksilta, joita on useampi, kaikki kiertävät ja jylläävät flunssa- ja muut pöpöt.
Sitähän pienet eivät kestäneet. Keuhkot olivat kuitenkin niin heiveröiset vielä, että energia loppui ja pienet väsyivät. Flunssan kourissa vauvat eivät jaksaneet syödä eikä aina hengittääkään.
Monta kertaa jompaa kumpaa, usein molempia kiidätettiin ambulanssilla sairaalaan kun yllättäen valahtivat aivan veltoksi. Välillä saivat lisähappea, joskus joutuivat hengityskoneeseen, kerran toista jouduttiin sairaalassa elvyttämäänkin takaisin elävien kirjoihin.
Voi sitä menetyksen pelkoa ja voimattomuuden tunnetta. Elämää kodin ja sairaalan välillä.
Elin tuota kuvaamaani tilannetta vahvasti vauvojen äidin kautta, jolle olinkin monessa hetkessä tukena ja olkapäänä.
Kun ikää tuli se puoli vuotta, vauvat alkoivat vahvistua ja voimistua. Sen jälkeen ei ole vastaavanlaista ollut.

Nyt pojat ovat reilun vuoden ikäisiä, vilkkaita ja elämänsä voimissa. Terveitä ja touhukkaita poikia! Niin rakkaita.
Ei uskoisi, kun heidän tohinaansa nyt katselee, että miten vaikea heidän elämänsä alkutaival olikaan.

Halusin jakaa sinulle tämän sinulle, mutta tarkoitus ei todellakaan ole pelotella vaan enemmänkin jollain tapaa voimaa antavana,
ne pienet ihmeet ovat monesti niin sitkeitä ettei voi käsittääkään!

Voimia ja jaksamista teidän pienille sekä koko perheelle erilaisessa tilanteessa!

Suvi kirjoitti...

Hei lämpimät onnittelut pikkuisten syntymän johdosta! :) Mun blogissa on sulle tunnustus... :)

Päivi kirjoitti...

Terveisiä teidän elämään ja voimia.
Lapsella "kaikki" hyvin ollessaan ammattilaisten hoidossa sairaalassa.
Kuin uusi syntymä kun saa sitten vauvan kotiin. Ja vielä toisenkin.
Onnea