tiistai 31. heinäkuuta 2012

Ei mitään uutta kerrottavaa:)


Edelleen täällä, sanoisinko onneksi vai miten...en tiedä.
Vauvojen kannalta hyvä, mutta muuten....
Omassa olossa mahan suhteen ei mitään muutosta. Satunnaisesti supistelee mutta ei muuta.
Ultraa ei ole ollut että sen enempää tilanteesta en tiedä...

Kummasti ne päivät vaan on eteenpäin soljuneet.
Olen yrittänyt pitää kiinni jonkinlaisesta rytmistä.
Aamupala, nettiä, neulomista, sydänäänikäyrää vauvoilta, ruoka, lukemista, neulomista...yms
Voi olla muutamat sukat ja lapaset ja vauvan peitot valmiina kun kotiudun:)
Ehkä sitä tottuu pikkuhiljaa tähän ja osaa rentoutua..
Muutamia vieraitakin(perheen lisäksi) on käynyt ja ne on mukavaa vaihtelua.

Mutta pitkäksi tulee aika, sitä ei voi kieltää. Nyt kun on ollut niin mahtavat kelit tuntuu että on tosi väärin et mun pitää vaan olla sisällä ja hikoilla.
Ja lapsia on niin ikävä että ihan sattuu...ja miestäkin, mutta se sentäs käy välillä vierailulla.

Tänään käytiin tutustumassa vauvojen teholla. Siellä kyllä vauvat saa varmasti hyvää ja asiantuntevaa hoitoa. Jotenkin helpottavaakin oli nähdä ja kuulla, vaikka toisaalta toi tilanteen niin pelottavan kongreettisesti esille.
Epävarmuus on mulle tosi kuluttavaa. Kun ei yhtään tiedä päättääkö nuo syntyä tunnin kuluttua vai kuukauden päästä. Ei voi varautua mihinkään tai ajatella että vielä kun viikon jaksan tai jotain niin sitten tämä on ohi. Kärsivällisyys on monesti koetuksella...

Että tätä samaa täältä taas:)

8 kommenttia:

kehrä kirjoitti...

Voimia! Olet ollut paljon ajatuksissa, vaikken sinua tunnekaan. Jotenkin tulee viimekesäinen kuopuksen vaikea odotusaika taas mieleen, silloin kylläkin selvisin kotona rv:lle 38 saakka, jolloin synnytys käynnistettiin.
Onneksi palkinto ja teillä palkinnot ovat kaiken sen vaivan arvoisia tuhatkertaisesti! <3

Anonyymi kirjoitti...

Terveisiä ja voimia tahdon toivottaa!
Olet ollut positiivisen sinnikäs, mutta saat tuntea tunteet toiseltakin laidalta. Päivän kaartuessa iltaan voisi ajatella, että vauvojen syntymä on oikesti päivän lähempänä.Että ENÄÄN on sen tarpeellisen verran aikaa. Kuin että ajattelee että VIELÄ mahdollisesti viikkoja.Niillä kahdella sanalla on suuri ero.
En tiedä osasinko pukea sanoiksi mitä tarkoitin. Itse opettelin enää- ja vielä sanan tarkoituksia synnytyssupistuksia kokiessa, kerta toisen perään.. Toki aikamäärä on toista sinulla verrattuna parin tunnin synnytykseen. Mutta molemmissa ideana positiivinen katsontakanta.
Auringonpaistetta päiviisi! Maria

Hanna kirjoitti...

Aika huojentava otsikko, vauvat siis vielä turvallisesti kasvamassa! Jokainen lisäpäivä on varmasti tärkeä, voimia sinulle makoiluun ja odottamiseen. Odottavan aika on pitkä- sanonta on sinulle varmasti niin totta kuin vain voi olla. Kaikkea hyvää päiviisi ♥

Miikku kirjoitti...

Kiitos kommenteista!
Maria, en minä ole ollut kokoaikaa niin positiivinen, tosiaankaan. Tunteita laidastalaitaan. Ymmärsin kyllä mitä tarkoitat tuolla enää ja vielä sanojen erolla, se on totta!

Täällä tosiaan tuntee odottavansa! Mutta yritän ajatella tosiaan niitä palkintoja,että niiden takia tässä on jötain järkeä.

Mietiskelijä kirjoitti...

Minkäs verran sulla nyt on niitä viikkoja?
Itse samaisessa "mökissä" aikoinaan viettänyt useamman viikon tiedän että aika käy pitkäksi, mutta kummasti sen kaiken sitten unohtaa kun palkinto on se mikä on ;)
Voimia kovasti!

Ulla kirjoitti...

Herkut täältäkin! Jaksamisia paljon :)

Ulla kirjoitti...

tää puhelin kirjotteli nyt ihan omiaan :) tietenkin tarkoitin, et terkut :D

tiinaf kirjoitti...

Jaksamista sinulle sinne! Tosiaan hyvä kuulla, ettei uutta kerrottavaa ole. Pikkuiset siis vielä masussa kasvamassa. Voimia ja hyviä ajatuksia!