tiistai 24. heinäkuuta 2012
Tervehdys
Nyt olisi kohta 5päivää tätä makoilua takana.
Monta pitkää minuttia, tuntia....
Monta ikävän ja turhautumisen itkua...
Viihdykkeenä on ollut netti, lähinnä monet mahtavat blogit:)
sitten lehdet, ristikot, sudokut.
Ja puhelin. Onneksi voi soitella ja onneksi ystävät ovat soitelleet ja viestitelleet.
Olen edelleen yksin tässä huoneessa että juttukaveria ei ole, mutta hoitajat jäävät kyllä usein rupattelemaan...
Mutta kohokohtia on miehen vierailut. Yritetään et joka toinen päivä pääsisi käymään. Matkaa vain tulee 300km yhteensä että aika rankkaa sillekkin ajella ees taas. Sitten on järkättävä vielä kotia joku ammaksi siksi aikaa, kun ei sitä viiti vanhinta tyttöäkään aina pyytää jäämään pienten hoitajaksi.
Tänään lapset tai 5 nuorinta oli mukana. Mulla oli ollut niin kamala ikävä...nyt taas jaksaa vähän aikaa. Ihmeen hyvin viihtyivät täällä vaikka etukäteen ajattelin et korkeintaan tunnin jaksavat, mutta kaksi ja puolituntia olivat ja sitten vasta alkoi kyllästyttää. Olivat hakeneet matkalla kaupasta värityskirjat ja värit, sipsejä ja Pixi kirjoja viihdykkeiksi.
Pikkuinen kysyi että tuletko äiti kotiin kolmen vai yhden yön päästä. Mua niin itketti sanoa etten tiedä, mutta luultavasti menee paljon enemmän öitä enne kun voin tulla...
Jospa isommat lapset sitten loppuviikosta lähtisivät mukaan. Niitäkin kovasti ikävöin.
Hyvin ne onneksi ovat kotona pärjänneet. Eilen olivat käyneet poimimassa 3 sankoa mustikoita porukalla. Meillä ei ole ollut koskaan niin paljoa mustikoita:) ( Miehen veli oli vielä antanut yhen sangollisen)
Ja ei meillä kenellään nyt ole muuta vaihtoehtoa kun selviytyä, oli miten oli.
Kohdunsuun tilannetta ei ole perjantain jälkeen katottu. Pari kertaa on ruvennu enempi supistelemaan, mutta ne on läkkeellä sitten rauhoittuneet. Tiiä sitten onko ne paikkoja lisää aukonu.
Edelleenkään en saa muuta kun käydä vessassa ja suihkussa muuten vain makaan. Onneksi tänään sain kuitenkin nostaa sängynpäädyn ylös ettei enää tartte pää alaspäin olla.
Ja vauvoilla edelleen kaikki loistavasti. Mylläävät niin että koko maha heiluu puolelta toiselle:)
Tällaista tänään. Nyt taidan uppoutua miehen tuomien uusien lehtien pariin.
Heippa!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
Olet ollut mielessä! Voimia ja jaksamisia edelleen :)
Voimia sinne, varmasti minuutit on pitkiä tuossa tilanteessa ja ikävä rakkaiden luokse kova♥
Tsemppiä sinne! Tuo aika on ohimenevää ja ainutkertaista ( kait) sun elämässä. Lyhyt aika kuitenkin lopulta!
Päivä kerrallaan!
Mulla laitettiin kans vauvalle kortisoonia rv 33,meinas syntyi kun mulla oli raju vatsatauti, syntyi sitten kuitenki rv38+6.
Kiitos taas tsempeistä!
Sitä tässä opettelen, että elän nyt vaan tämän päivän ja olen miettimättä tulevia.
Ihan mielettömän hienoa että olet saanut perheen vierailulle ja miehesi käy siellä! ja toinen että sait nostaa sängyn päätyä ylöspäin. :) itkettää itteäkin kun aattelee tuota pienen kysymystä ja sitä äidin tunneskaalaa mikä vaihtelee turhautumisesta ikävään. Tunteet on niin hieno juttu kuitenkin että annetaan niiden tulla ja mennä. Ajatellaan että kaikki ne itkutkin on niiden kasvavien pientenkin parhaaksi :) Lapsesi varmasti pärjäävät ja onneksi pienillä on taito elää hetkessä:) sitä taitoa saa itsekin opetella heiltä päivittäin. Vaikka jälkeenpäin katsottuna nämä hetket tuntuvat ehkä jo kaukaisilta ja lyhyiltä, mutta tällä hetkellä ne on sulle tottea ja päivät tuntuvat välillä pitkiltä. On hienoa että olet keksinyt itselle viihdykettä ja ikäänkuin "nauttisit" siitä mitä milläkin hetkellä teet :) Tsemppiä ihan hirveesti!!
Voimia sinulle!
Kiitos!
Lähetä kommentti