Ei mitään uutta kerrottavaa:)

Edelleen täällä, sanoisinko onneksi vai miten...en tiedä.
Vauvojen kannalta hyvä, mutta muuten....
Omassa olossa mahan suhteen ei mitään muutosta. Satunnaisesti supistelee mutta ei muuta.
Ultraa ei ole ollut että sen enempää tilanteesta en tiedä...

Kummasti ne päivät vaan on eteenpäin soljuneet.
Olen yrittänyt pitää kiinni jonkinlaisesta rytmistä.
Aamupala, nettiä, neulomista, sydänäänikäyrää vauvoilta, ruoka, lukemista, neulomista...yms
Voi olla muutamat sukat ja lapaset ja vauvan peitot valmiina kun kotiudun:)
Ehkä sitä tottuu pikkuhiljaa tähän ja osaa rentoutua..
Muutamia vieraitakin(perheen lisäksi) on käynyt ja ne on mukavaa vaihtelua.

Mutta pitkäksi tulee aika, sitä ei voi kieltää. Nyt kun on ollut niin mahtavat kelit tuntuu että on tosi väärin et mun pitää vaan olla sisällä ja hikoilla.
Ja lapsia on niin ikävä että ihan sattuu...ja miestäkin, mutta se sentäs käy välillä vierailulla.

Tänään käytiin tutustumassa vauvojen teholla. Siellä kyllä vauvat saa varmasti hyvää ja asiantuntevaa hoitoa. Jotenkin helpottavaakin oli nähdä ja kuulla, vaikka toisaalta toi tilanteen niin pelottavan kongreettisesti esille.
Epävarmuus on mulle tosi kuluttavaa. Kun ei yhtään tiedä päättääkö nuo syntyä tunnin kuluttua vai kuukauden päästä. Ei voi varautua mihinkään tai ajatella että vielä kun viikon jaksan tai jotain niin sitten tämä on ohi. Kärsivällisyys on monesti koetuksella...

Että tätä samaa täältä taas:)

Pieniä iloja

Tervehdys edelleen sängynpohjalta.
Tilanne sama kun viikko sitten...tai vähän jopa huonompi.
No vauvat joka tapauksessa vielä mahassa ja niillä ei mitään hätää edelleenkään. Kumpa vaan mun paikat vielä jonkin aikaa jaksais niitä siellä pidellä..

Pikkuhiljaa alan hyväksyä et tosiaan täällä mä nyt makaan ja muuta en voi. Ja kaikki tämä meidän niin odotettujen pikkuisten parhaaksi.

Olen huomannut että kannattaa olla pienistä asioista iloinen..
Niitä ilonaiheita on esim että sain paremman sängyn jossa erikoispatja.
                                         Löysin neulelehdestä kivan vauvanpeittomallin ja aloin neuloa sitä. Vähän   aikaa kerralla jaksaa makuultaankin neuloa.
Ruoka alkaa maistua taas ja se on täällä ihan hyvää.
Tänään alkaa olympialaiset ja tykkään seurata urheilua.
Puhelut ja viestit, onneksi ne on keksitty!

Kiitos jokaisesta kivasta tsemppikommentista ja vinkistä!
Täällä niitä lukee niin mielellään, nekin on niitä pieniä iloja:)

Eilen päivällä kuulin huoneen ovelta kun nimeäni kysyttiin. Siellä kanttiinin työntekijä toi minulle leivoskahveja. Veljeni vaimo ne oli minulle tilannut. Miten hyvälle maistuikaan vadelmaleivos ja kahvi. Ihana yllätys! Kiitos vielä piristyksen järjestäjälle!

Onhan niitä ikävän , alakulon, väsymyksen hetkiä.
Tunteet heittelee laidasta laitaan, mutta sellaista kai se on raskausaikana muutenkin.
Joku tuolla kommentoikin että antaa tunteiden tulla ja mennä että ne on hyväksi:)

Jahas se olisi ruoka-aika:)

Mukavaa hellepäivää teille! (täällä ainakin näyttäisi olevan sellainen)

Tervehdys

Nyt olisi kohta 5päivää tätä makoilua takana.
Monta pitkää minuttia, tuntia....
Monta ikävän ja turhautumisen itkua...
Viihdykkeenä on ollut netti, lähinnä monet mahtavat blogit:)
sitten lehdet, ristikot, sudokut.
Ja puhelin. Onneksi voi soitella ja onneksi ystävät ovat soitelleet ja viestitelleet.
Olen edelleen yksin tässä huoneessa että juttukaveria ei ole, mutta hoitajat jäävät kyllä usein rupattelemaan...

Mutta kohokohtia on miehen vierailut. Yritetään et joka toinen päivä pääsisi käymään. Matkaa vain tulee 300km yhteensä että aika rankkaa sillekkin ajella ees taas. Sitten on järkättävä vielä kotia joku ammaksi  siksi aikaa, kun ei sitä viiti vanhinta tyttöäkään aina pyytää jäämään pienten hoitajaksi.
Tänään lapset tai 5 nuorinta oli mukana. Mulla oli ollut niin kamala ikävä...nyt taas jaksaa vähän aikaa. Ihmeen hyvin viihtyivät täällä vaikka etukäteen ajattelin et korkeintaan tunnin jaksavat, mutta kaksi ja puolituntia olivat ja sitten vasta alkoi kyllästyttää. Olivat hakeneet matkalla kaupasta värityskirjat ja värit, sipsejä ja Pixi kirjoja viihdykkeiksi.

Pikkuinen kysyi että tuletko äiti kotiin kolmen vai yhden yön päästä. Mua niin itketti sanoa etten tiedä, mutta luultavasti menee paljon enemmän öitä enne kun voin tulla...
Jospa isommat lapset sitten loppuviikosta lähtisivät mukaan. Niitäkin kovasti ikävöin.

Hyvin ne onneksi ovat kotona pärjänneet. Eilen olivat käyneet poimimassa 3 sankoa mustikoita porukalla. Meillä ei ole ollut koskaan niin paljoa mustikoita:) ( Miehen veli oli vielä antanut yhen sangollisen)
Ja ei meillä kenellään nyt ole muuta vaihtoehtoa kun selviytyä, oli miten oli.

Kohdunsuun tilannetta ei ole perjantain jälkeen katottu. Pari kertaa on ruvennu enempi supistelemaan, mutta ne on läkkeellä sitten rauhoittuneet. Tiiä sitten onko ne paikkoja lisää aukonu.
Edelleenkään en saa muuta kun käydä vessassa ja suihkussa muuten vain makaan. Onneksi tänään sain kuitenkin nostaa sängynpäädyn ylös ettei enää tartte pää alaspäin olla.
Ja vauvoilla edelleen kaikki loistavasti. Mylläävät niin että koko maha heiluu puolelta toiselle:)

Tällaista tänään. Nyt taidan uppoutua miehen tuomien uusien lehtien pariin.
Heippa!

Palkintoja ajatellen

Ennen sairaalaan joutumista ehdin vähän nuuhkutella siskon kolmiviikkoista vauvaa.
Niin ihana.

Tästä kaikesta vaivasta saan palkinnoksi kaksi tuolllaista ihanaa nyyttiä.
Se ajatus antaa paljon voimaa.

Sairaalassa

Eilen oli äitipolikäynti.
Niinhän siinä sitten kävi että vuodelepoon jouduin tänne Kyssiin.
Viikkoja sen verran vähän ja kohdunsuun tilanne niin huono ettei saanut jäädä omaan sairaalaan.

Koko illan ja iltayön supisteli, mutta nyt onneksi toistaiseksi rauhoittuneet.
Vessassa saan käydä muuten makaan pääalaspäin sängyssä.
Mitään ennusteita kukaan ei voi antaa, hetki kerrallaan edetään.
Supistusten estotippa menee kokoajan ja vielä jotain pillereitä suunkautta. Lisäksi antibiotti ja nestetippa.
Että hyvässä hoidossa olen ja henkilökunta on ihanaa.

Tosi ankeaa olla täällä kaukana rakkaista.
Onneksi miehen kesäloma alkoi juuri että nyt ainakin kolmeviikkoa siellä kotona asiat kyllä hoituu..
Mulla tietenkin kova ikävä, mutta jospa ne joitain kertoja pääsisivät täällä vierailemaan.

Hyvä puoli tässä on se että lapsivesi on edelleen tallella, vauvat hyvin kasvaneet ja vilkkaita. Heillä ei siin hätää. Sain kaksi annosta kortisonia heidän keuhkoja vahvistamaan jos nyt sitten vaikka syntyisivätkin pikapuolin. Kovin pieniä kyllä ovat n.700g ja 800g.. mutta lastenlääkäri oli kyllä kovin positiivinen vauvojen suhteen.

Uskon että kaikella on tarkoituksensa ja näihin isoihin asioihin en voi itse vaikuttaa.
Voin vain keksiä tekemistä näissä puitteissa mitä on ja yrittää pitää mielialaa korkealla.
Toivon että saisin luvan istua niin voisin neuloa.. Onneksi on netti ja lukemiset ja mies osti eilen ristikkolehden..
Suurin tsemppaaja on nuo rakkaat pienet potkut sydämeni alla!

Blogin päivitys voi kyllä nyt harventua kun täällä rutiinit samat päivästä toiseen.
Tietty jotain väliaikatietoja laitan ihan itseänikin varten talteen:)

Ystävät ja tuttavat jos liikutten Kuopiossa käykää moikkaamassa!

Jos jollain lukialla sattumoisin kokemusta tällaisesta kuulisin mielelläni kokemuksia. Lahinnä niitä missä onnellinen loppu:)

Teille muille toivon lämpöisiä kesäpäiviä!
Minulle aurinko paistaa nyt seuraavat viikot vain sairaalan ikkunasta jos ja toivottavasti vauvat pysyvät näillä hoidoilla vielä mahassa.
Toivotaan parasta:)

Tässä kuva tyttären ottamana. Kotipihan apilapelto.
Mulla ei täällä vielä kameraa ja ei kyllä mitään kuvattavaakaan.

Kasviswokki

Tykkään tosi paljon kasvisruuista.
Muu perhe ei.
Siksi käytin tilaisuutta hyväkseni ja tein eilen itelleni iltapalaksi kasviswokkia.
Ei tarvinnut kuunnella muitten mielipiteitä.

Wokki syntyi ihan vaan niistä aineksista mitä kaapista sattui löytymään.
Tuli niin hyvää että laitan ohjeen tännekkin:)

Pieni pussi kananmakuista nuudelia keitetään mukana tulevassa mausteliemessä.

Wokkipannulla öljyssä kuullotetaan kesäporkkana, pätkä kesäkurpitsaa ja tomatti.
Kun kasvikset on pehmenneet sopiviksi sekaan lisätään valutetut kypsät nuudelit ja ripaus suolaa.
Sitten vielä hetki käännellään pannulla.
Nam!

Aika tuhti iltapalaksi ja sainkin närästyksen seurakseni tästä herkuttelusta:)

Suostuuko muilla lapset syömään kasvisruokia? (ja mies:))
Meillä salatit tekee hyvin kauppansa ja esim. keitetty porkkana tai porkkanaraaste on herkkua.
Pinaattikeitto ja kasviskeitto kelpaa osalle.
Sitten jos yritän vaikka kasvispihvejä niin nou nou..
Jos teillä tykätään kasvisruuista niin millaisista ja miten olette saaneet lapset oppimaan niihin?

Vihdoinkin ulkona paistaa aurinko!
Odottelen tässä vieraita ja jännitän huomista äitipolia....

Mukavaa päivää kaikille:)

Neulomuksia, suklaata ja ruusuja

Ensimmäiset neulomukset vauvoille. Villasukat ja lapaset.
Tytöt kävivät ostamassa langat ja annoin ohjeeksi että Novitan Nallea kahdessa värissä. Tällaiset olivat valinneet:)
Sukkien ohje on netistä taitoep.net sivuilta ns. junasukka.
Lapaset ja tossut ihan omasta päästä.

Kerien lopuista tein vielä pikkuiset tossut.
Eiköhän niillekkin käyttäjä löydy sillä lapsemme saavat tänä vuonna 11 uutta serkkua jos kaikki menee hyvin. (5 niistä jo syntynyt ja loppujen pitäisi jouluun mennessä syntyä)

Mies ja lapset ovat illan menossa ja minä harvinaisesti yksin kotona. Aijon nauttia, vaikka vähän oudon hiljaista onkin. Hyvää suklaata ja lukemista varattuna:)

Vinkkaan muuten teillekkin tästä Pirkan CREME BRULEE suklaasta. Ihan älyttömän hyvää.
Oletteko maistaneet?

Loppuun vielä kuva hennon vaaleanpunaisesta ruususta joka nyt vuorostaan availee nuppujaan.
Pitäisi joskus opetella näitten ruusujen nimet joita pihallamme kasvaa. Laskin että viittä erilaista. Kaikki ollut täällä jo meidän muuttaessa. Joitain olen joutunut siirtämään uuteen paikkaan, mutta ei ne ole onneksi huonoa tykäneet.

Nyt lukemisten ja suklaan pariin.
Heippa:)

Kukkia ja lippuja

Kylvän aina keväällä kukkapenkkeihin erilaisia kesäkukan siemeniä.
Niitä on sitten kesän mittaan kiva poimia sisälle maljakkoon.
Ja onhan ne ihania tuolla ulkonakin:)
Tänä vuonna siellä kukkii krassi, harsokukka ja ikikukka sekä tuo keltainen jonka nimeä en muista.

Tätä päivää piristämään pääsi tällainen kimppu.

Lapset on innostuneet piirtämään eri maiden lippuja.
Kartastosta katsovat mallia.
Siinäpä tulee oppia mukavan tekemisen lomassa.

Tässä 8.v.n piirrokset.

Pienin oli omatoimisesti maalannut keittiössä vesiväreillä.
Kerrankin myös jälet oli siivottu ja maalaukset hienosti laitettu kuivumaan.

Taas on satanut vähän väliä.
Joku kuumetauti meinaa vaivata lapsia. Kumpa viikonloppuun mennessä olisi ohi.
Enää neljä päivää ja miehen loma alkaa:)

Hiljaisessa saunarannassa

Rauhallinen saunomishetki hiljaisessa mökkirannassa.
Niin tarpeellisia nämä hetket kahdestaan.

Minä en kauaa lauteilla viihdy, mutta rakastan istua
 saunan kuistilla katsellen edessä aukeavaa järvimaisemaa.
Aikaa omille ajatuksille.
Tänään satoi.

Meidän saunaranta on n.200m päässä talolta. Rantaan mennessä on alamäki ja vastaavasti sitten tullessa pitää nousta ylämäkeen. En enää pystyisi kävellä sinne, niin siksipä hurautan ruohonleikkurilla saunomaan:)

Aurinkoinen hetki

Nämä kuvat eiliseltä illalta, kun aurinko hetken näyttäytyi kahden pilven välistä.
Tämä aamu taas sateisen harmaa.
Mutta kiva kun on viikonloppu alkamassa.

Mukavan rentoa viikonloppua kaikille:)

Sateinen torstai

Tein lapsille pullataikinan josta jokainen sai leipoa osansa.
Mieluista sadepäivän puuhaa.

Pullanpaiston lomassa ompelin pikkusiskon taidolla koristelemat pyyheliinat valmiiksi.

Kauniita kukkakimppuja saan joka päivä...Ihana kun on kokoajan tuoreet kukat maljakoissa.
Ja sitten me ollaan herkuteltu pullalla ja maidolla, nam!

Aurinko voisi taas vaihteeksi näyttäytyä. Täällä on ollut sateista jo monta päivää peräkkäin...
Voitais taas siirtyä pihalle oleskelemaan:)

Lepoa

Pino lehtiä ja mukava käsityö, ne olkoon mun kaverit tänään, huomenna, ensiviikolla...
Opettelen katsomaan sotkuja sormien läpi. Tyytymään toisen, vähän erilaiseen siisteyskäsitykseen.
Kyllä ne hommat tulee tehtyä, vaikkei ihan samalla lailla kun jos itse tekisin.
Mun on nyt maltettava levätä, että nuo kaksi pikkuista pysyisivät mahassa vielä muutaman viikon, ainakin.
Supisteluja aiheuttaa välillä pelkkä käveleminen saatikka jos koukin, kannan tai vähäkään enemmän touhuan jotain.
Vielä ei ihan petiin määrätty mutta lepoa kylläkin.

Ehkä sopeudun ja opin nauttimaankin tästä olemisesta.
Tänään tympäisee!
Mylläykset ja pienet potkut mahassa muistuttaa palkinnosta joka tästä seuraa:)
Ja nyt äitillä on aikaa pelata Skibboa ja muistipeliä ja lukea kirjoja ääneen.
Että kyllä tästä jotain hyvääkin löytyy:)

Tuo Knorrin Carbonara on muuten yksi suosikki eines meillä. Lisätään vain vesi ja keitetään kypsäksi. Ihan hyvääkin:)
Ei kai se perunankuorinta ja kastikkeen teko raskasta olisi, mutta tänään ei huvita.
Toinen suosikki on Italianpata johon lisätään vesi ja jauheliha...
Ja sitten ne pinattiletut...

Tehdäänkö muilla koskaan eineksiä ruuaksi? Olisko antaa vinkkejä mitä kantsis kokeilla:)

Rantavahtina

Rantavahtina jaksan toimia. Uimaan en enää uskalla.
Lapset nauttivat vedestä ja kesäelämästa.

Pikkusiskonkin sain muutamaksi päiväksi kylään. Niin aurinkoinen ihminen! Erityisen rakas juuri erityisyytensä takia!

Nämä kuvat lauantailta. Nyt sataa..

Mattopyykkiä

Eilen pestiin, tänään jo saa rullata kuivina odottamaan syksyä ja kylmiä lattioita.

Matot on löytöjä talomme ullakolta.
Niin ihanat värit ja kuviot.

Britakakku ja pompulat

Tässä valmistuu Britakakku hellepäivän herkuksi...

Miten hyvälle se pitkästä aikaa maistuikaan.

Tyttösen pompuloihin virkkasin ruusukkeet.
Näitä vois tehdä lisääkin...

Tällaista puuhastelua tänään:)

Tervetuloa uusille lukijoille!
Kiitti kivoista kommenteista!

Tärkeä tehtävä

Meidän pojulla on kesän ajan tärkeä ja erittäin mieluinen tehtävä.
Maitopurkkien, pahvien ja paperiroskien polttaminen.
Pihan perällä on vanha savustustynnyri joka on oivallinen paikka tähän hommaan.

Monta kertaa päivässä käy tarkistamassa roskakaapista olisiko uutta poltettavaa tullut.
Nyt ei kiinnosta tulitikut luvattomasti kun saa ihan luvan kanssa(tietty katon perään kun menee polttamaan) niitä raapia. Tynnyristä tuli ei voi myöskään levitä minnekkään.

Talvella palavat roskat toimii syttyinä leivinuunissa, mutta kesällä näin:)

Välipalalla

Vein lapsille välipalan ulos, keskelle leikkejä.
Nopeasti kulhot ja kupit tyhjenivät:)

Ihana helle hellii.
Kesäkukat kasvaa vauhdilla.
Piha on vaan niin paahteinen että kastelu on ihan pakollista.
Muttei se haittaa, vettä saadaan omasta kaivosta ja kasteluletkun heilutus on lapsista hauskaa.
Märäksi tulee sekä ipanat että kukat:)

Kotona taas

Reissu on tehty!
Monenmoista reissupäiviin mahtui, sadetta ja paistetta.
Ihana oli nähdä ystäviä ja tuttuja. Vähän hengähtää arjen-askareista.
Lapset nauttivat. Ja kyllä me aikuisetkin:)
Mukava olla silti taas kotona.

Nyt riittää matkatavaroiden purkua ja pyykinpesua muutamaksi päiväksi.

Täällä kotona oli kaikki ihanat ruusupensaat avanneet nuppunsa kukkaan.
Ensimmäiset mansikatkin saatiin maisteltaviksi. Niin herkkuja!

Ja ihan vähän kerkisin aleissakin pyörähtää.
Vauvoille lähinnä löytyi.

Tänään  muuten niidenkin vointi tsekattiin.
Kaikki edelleen hyvin. Kovin ovat vilkkaita pikkuisia.

Vielä kolme viikkoa ja sitten olisi miehen kesäloma. Sitten seuraavaksi jotain reissua jos jaksetaan.
Siihen asti taas tavallista arkea ja se on parasta se!