Istuimet, vaatteita ja vauvoja

Mun pitäis olla jo sairaalalla, mutta 4v.lle tuli yöllä niin kova yskä ettei sen kanssa voi sinne lähteä.
Pitää odottaa että joku isoista koululaisista tulee ensin kotiin ja lähden vasta sitten.
Olipas sitten mukava hitaasti käynnistellä päivää lukemalla blogeja ja syömällä 15v.n eilen tekemää suklaakakkua(nam)

Anteeksi huonot kuvat.
Kamera vetelee viimeisiään tai sitten siinä on joku asetus päällä jota en saa muutettua.
No laitan nämä nyt joka tapauksessa tänne kun kerrankin ehdin/jaksoin jotain kuvata:)

Vauvoille on vihdoin hankittu istuimet.
Ja rattaatkin varattuna. Ne vaan on eteläsuomessa ja odottavat et miehellä olis työmatkaa sinne niin voisi samalla hakea.
Vaatteitakin olen ostanut/saanut/neulonut.

Mun sirppana halusi kans kuvaan:)
Nuo ihanat Mikko ja Milla on meidän ystäviltä lahja vauvoille.

Nämä ihanat Småfolkin bodyt ovat kanssa ystäväni ostamat. Kiitos vielä kovasti:)
Neuloin sitten bodyihin sopivat villahousut. Napit vielä puuttuu ja sukkikset pitää tuonne alle ostaa..

Vauvat ovat nyt jo todella hyvä vointisia. Poika oli jo ilman lisähappea muutaman päivän mutta eilen jouduttiin laittamaan happiviikset takaisin kun sairaalan vaihto rasitti pientä niin kovasti. Viiksien lisäksi ei sitten muita piuhoja enää menekkään kun syöttöletku ja saturaatiomittari.
Eivät ole enää ns.tehohoitohuoneessakaan vaan sellaisessa pienemässä hoitohuoneessa.
Niin ihana kun saan sylitellä ja hoidella  ihan vapaasti:)
Nyt vaan odotellaan lisää painoa ja imutehoja niin voidaan ruveta haaveilemaan että saadaan murut joskus kotiinkin. Ja tietenkin toivotaan ettei isompia takapakkeja tulisi.

Nyt kotihommien pariin!
Mukavaa päivänjatkoa!

Tunnustus

1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka tämän sinulle myönsi.

2. Anna tunnustus viidelle (5) suosikkiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.

3. Kopioi post it -lappu ja liitä se blogiisi.

4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu vain post it -lapulla ja toivo, että omat lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.

 

 

Sain tällaisen tunnustuksen Amalia ja tytöt-blogistilta.(linkki löytyy sivupalkista)

Kiitos kovasti:)

 

En osaa päättää kenelle viidelle tämän jakaisin.

Siksi annankin sen kaikille blogeille jotka löytyvät tuosta sivupalkista.

Ne on jokainen omalla tavallaan ihania...

Olkaapa hyvä!

 

 

Olen saanut tässä joku aika sitten pari haastettakin,mutta en ole niihin ehtinyt/saanut aikaiseksi vastattua. Kiitos kuitenkin niiden antajille. Ilahduttivat!

 

 

Ja vielä lopuksi kiitos monista ihanista kommenteista, tsempeistä, ajatuksista yms. mitä olette jättäneet minulle/meille.

Oikeasti ne on tuonut paljon hyvää mieltä.

Ehkä minä vielä jatkan tätä kirjoittelua, mutta harvakseltaan.

Jäänyt tämä blogi vähän retuperälle.
Ei ole oikein innostusta kirjoittaa mitään.
Päivät täyttyy joko kotona normaaleista askareista tai sitten sairaalassa pieniä hoitaessa.

Vauvat siirtyy tällä viikolla lähemmäs kotia. Ihan tuohon parinkymmenen kilometrin päähän:)
Helpottaa kummasti kun pääsen sitten joka päivä hoitelemaan.

Saas nähdä miten tämän blogin kanssa käy. Lopetanko kokonaan vai jatkanko kunhan elämä taas tasoittuu...

Mukavia syksyisiä päiviä kaikille:)

Iloa isoista ruiskuista

Lapset sai tehon tädeiltä isoja lääkeruiskuja.
Niillä on leikitty vesisotaa, "kirjoitettu" vedellä laattoihin ja ruiskuteltu muuten vain.
Poju pyysi tätejä säästämään lisääkin, saa antaa kavereille:)

Eilen oli ihana aurinkoinen ilta.

Ilmassa silti selkeästi jo syksyn tuntu.

Niin erilainen kesä takana, monella lailla.

Tallessa mukavien päivien muistoja.

Hyvä jatkaa kohti ruskaa ja kirpeitä tuulia.

Sytytellä kynttilöitä ja lämmittää leivinuunia.

Kotona

Miten ihanaa olla taas kotona!
Ristiriitaisin tuntein, mutta kuitenkin.
Ikävä vauvoja on valtava.
Huoli heidän voinnistaan puristaa kurkkua. Jokainen puhelimen pärinä nostaa kylmät väreet..soittavatko teholta huonoja uutisia...
 Tiedän kuitenkin että niitä hoidetaan siellä parhaalla mahdollisella tavalla.
Molemmilla vauvoilla on tullut takapakkia voinnissa...pienellä tytöllä tila kävi jo kriittisenä...
Nyt onneksi vointi molemmilla vakaa,mutta minuutti kerrallaan tässä edetään..
 Keskiviikkona taas ajan Kuopioon rakkaiden pikkuisten luokse.

Oli ihana nähdä miten minua oli tänne kaivattu.
Lapset oli leiponeet kakun ja tehneet seinälle tekstin Tervetuloa kotiin äiti!
Koko eilisen illan istuin sohvalla lapset ympärillä ja kuuntelin heidän kuulumisiaan.
Pieni istui tiukasti sylissä. Puristi montakertaa kaulasta ja sanoi: "ihana äiti..."

Tänään olen tehnyt hiljalleen tavallisia kotihommia.
Huomaa kyllä että kunto on neljän viikon makaamisesta ja 12 tunnin synnytyksestä ja tosi matalasta hempasta mennyt ihan surkeeksi.
Joka välissä on pakko levätä.
Mutta mihin tässä kiire...pienen kanssa makoillaan sängylla ja nautitaan!
Viime viikkoina minulle on opetettu mikä elämässä loppujen lopuksi oikeasti on tärkeää...
Ja vain niihin asioihin meidän voimavarat tällähetkellä riittää.

Kiitos kaikille muistamisista, lämpöisistä ajatuksista, viesteistä....
Miten ihania sukulaisia ja ystäviä meillä onkaan:)

Eihän tämä elämä tästä normalisoidu vielä pitkään aikaan...

runo

Sinä elämä,
 annoit minulle tämän tehtävän,
enkä minä rohjennut siitä kieltäytyä.
Käsi haroo tyhjää,
hiukset ovat vielä kosteat.

Niin pieneksi tunnen itseni,
vielä pienemmäksi kuin tämä vastasyntynyt.

Tämä runo (en tiedä tekiää) on käynyt mielessäni kun pieniä olen silitellyt ja katsellut.

Kumpa he jaksaisivat sinnitellä....

Pienet

Eilen iltapäivällä meille syntyi pikkuinen poika 1260g ja tyttö 1200g.
Vauvat voivat hyvin. Tarvitsevat hengitysapua, mutta muuten kaikki kunnossa.

Urakka oli tosi kova mutta nyt olen vain onnellinen ja kiitollinen!

Palailen kuvien kera myöhemmin:)

Aurinkoisena elokuun iltapäivänä...

Reilu viikko taas vierähtänyt....
Pitkästyttävä mateleva viikko....

Nyt kuitenkin täällä aika jännittävät hetket.
Synnytys taitaa olla tosi lähellä..
Molemmat vauvat ovat onneksi kääntyneet pääalaspäin joten ei tarvi jännittää sektiota.
Tässä odotellaan ja toivotaan että kaikki menisi hyvin....
Pikkuisten painoarvio oli aamulla n.1200g.
Pieniähän he vielä ovat.

Huomenna alkaa koululaisten aherrus taas pitkän loman jälkeen.
Paljon on ajatukset viipyneet sen pienen eskarin aloittavan pojan luona . Miten haluaisinkaan olla saattamassa sitä koulutien alkuun. Silittämässä päätä ja laittamassa matkaan.
Ja toivottamassa hyvää koulupäivää niille viidelle jo vähän isommalle koululaiselleni.
Voin vain lähettää siunaavat ajatukseni sinne kotiin ja koulumatkalle ja toivoa enkeleitä.


Onneksi siellä lasten luona on mummo ja pappa jotka kyllä huolehtivat ja välittävät.
Iso kiitos heille!

Ikkunan takana näyttää paistavan aurinko...
Minä jatkan villahousujen neulomista ja odottamista.

Pikaisesti vain...

huikkaan, että täällä KYSissä edelleen makoilen.
Nyt on supistellu taas vähän enemmän. No, tiiä sitten tekeekö ne mitään haittaa.
Maha kasvaa hirmu kyytiä. Melkoinen pallo jo:)
Vauvat oli viime ultrassa toinen yli kilon ja toinen vähän vaille. Hyvin siis kasvavat.

Onneksi on nuo olympialaiset. Tiedän kohta urheilusta yhtä sun toista:) Ja monenlaisista lajeista.

Valmiiden neulomusten pino kasvaa ja luettujen lehtien.

Mukava huonekaveri on myös ollut piristys..

Muuta kerrottavaa ei ole...Palaan sitten kun on!