Sain eilen ekaluokkalaiseltani kirjeen.
Itketti ja nauratti kun luin sitä.
Minun palkkapäiväni oli se kirje!
Tunnen kyllä itseni kaikkea muuta kun kauniiksi ja sädehtiväksi saatikka ihanaksi.
Pitäisikö uskoa että lapsen suusta kuulee totuuden:)
Tänään on ollut tökkimispäivä.
Mikään ei huvita ja kaikki ärsyttää.
Puran huonoja oloja järjestelyyn ja siivoamiseen.
Minulla se yleensä selkiyttää ajatuksia.
Jospa tänäänkin.
Tätä ihastelin jo normihinnalla mutten raaskinut ostaa. Nyt löytyi sitten kukkarolle sopivasssa alessa.
Eppulainen saa pirtsakan paidan!
Menempä keittämään teetä ja syömään pannaria.
Lapsen ihanan kirjeenkin voisi lukaista uudelleen...
Kyllä se tästä taas:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti