lauantai 13. huhtikuuta 2013

Lauantai-iltana







Hain taas ullakolta vanhat räsymatot lattialle.
Se edellinen, puolivuotta sitten ostettu Vallilan matto oli ihan surkea. Reunat rupesi heti kupruilemaan ja maton pintaan tuli nyppyä. Että vanhassa vara parempi!

Ystäväni(joka pitää Surinanpauloissa-blogia:)) ompeli lapsille pipot. Kivoja väripilkkuja kevääseen.

 Kerrankin paikat järjestyksessä päivällisen siivouksen jäljiltä. Lapsikullat nukkumassa. Sauna lämpiämässä. Oikeastaan kaikki ihan hirveän hyvin just nyt:) 

9 kommenttia:

Annika kirjoitti...

Voi että on ihanat matot! Mä niin rakastan mummun kutomia pitkiäräsymattoja. Meillä kotona aina juhannukseksi laitettiin ne kaikista vanhimmat ja monivärisimmät matot lattialle. Tuli niin mökkimäinen olo. :)Iteki oon nyt kirppareiltayrittäny kattoo tommosia mattoja.

Miikku kirjoitti...

Minäkin tykkään näistä.
Me ostettiin tämä talo jossa asumme irtaimistoineen ja täällä oli mm. tällaisia räsymattoja ainakin 30 kappaletta:)

Sussu kirjoitti...

Ihanat matot, niin kodikkaan näköiset. Teillä on ihana koti ja tuo lattia, mä niin haluaisin tuollaisen vielä joskus! (:

hannamaria kirjoitti...

Olipas tänne tullut mahtavasti uusia juttuja,pitkästä aikaa tulin kurkkimaan :) Erityisen hienoa oli nuo maalausurakkanne tulokset! Niin paljon olet saanut muutenkin aikaan...

Mieli kirjoitti...

Siisti koti ja pysyy siistinä ainakin aamuun asti, tuttuja pieniä iloja! :) Ihanat matot!

Miikku kirjoitti...

Susra, nämä meidän lattiat on talon alkuperäiset. Maalattiin ne vaan valkoisiksi. Meillä täällä remontti vielä aika kesken..sitä keskeneräisyyskaaosta en ole täällä rohjennut näyttää:)

hannamaria, itestä tuntuu etten vauvojenhoidon ohessa saa mitään aikaiseksi. Työllistävät niin paljon.

Mieli, just niin:)

Sanna kirjoitti...

Kivalta näyttää! Olispa noin iso keittiö että mahtuisi noin piiitkät matot lattialle :-D

jassu kirjoitti...

Näyttääpä tosi viihtyisältä! Matot on arvokkaita ja varppina kestävämpiä kuin kaupan. Anopin äidin kutomat kaunottaret voro nappasi mattojenpesupaikalta kuivumasta, harmitti.
Teidän lattia on tosi kaunis, muistatko millä maalasitte. Meillä lattia karmeassa kunnossa, koirulin kantama rapa hioo
vimpatkin lakat... Hoksasin: meillä raksuttaa Valmetin Heikki-kello, aika lailla samanlainen kuin teidän.
Edelliseen postaukseen vielä; käyn täällä ja eräässä keltaisessa kodissa päivittäin. Uutuksia ihastelemassa tai vanhoja juttuja ja kuvia lueskelemassa. Ja mie niin tykkään näistä oikean elämän arkisista jutuista. Siitä, että elämä on välillä nakkeja ja ranskanpottuja, ei pelkkää höttöistä unelmaa. Kuin kävisin kahvilla rupattelemassa... Itsekkäästi toivon, ettei ähkysi olisi ihan valtava.
Mukavaa viikkoa!!!

Miikku kirjoitti...

Lyde, niimpä ollappa keittiö mihin mahtuisi tällaiset matot. Nykyiseen ei mahdu mattoa ollenkaan:)

Jassu, no voi harmi mikä kohtalo teidän matoilla.
Viime päivinä elo on ollut enimmäkseen niitä nakkeja ja ranskanpottuja, mutta sellaista se aina välillä...
Rupatellaanhan taas:)