Maanantai, hiihtoloman ensimmäinen päivä.
Isot lapset kavereidensa luona, pienet legoleikeissään, vauvat päiväunilla.
Takana niin mukava viikonloppu mökillä miehen, vauvojen ja rakkaiden ystävien seurassa.
Meidän ihanat kotimiehet olivat pärjänneet hyvin ja saatiin palata kotiin jossa paikat oli kunnossa ja iloiset lapset vastassa.
Silti on vähän käynnistymisvaikeuksia taas tähän arkeen. Täytyy varmaan keittää vielä toisetkin aamukahvit. Tänään taidetaan löysäillä kotona villasukissa. Loppuviikolla sitten uinti ja laskettelureissuja....
Kiitos teille jotka olette jättäneet ihania kommentteja. Miten mukavalta ne ovatkaan tuntuneet:)
Kiva kun uusia lukioita on liittynyt mukaan, tervetuloa!
Mukavaa uutta viikkoa kaikille ja hiihtolomaa sitä viettäville!
4 kommenttia:
Arkeen palaamisesta...Niin arvokasta (henkisesti EI taloudellisesti) ja antoisaa kuin kotiäidin työ onkin, niin on se myös väliin tosi rankkaa. Homma on hetkittäin surullisen yksinäistä, on ystävystyttävä ittensä kanssa ja oltava päiväkahviseurana itelleen. Hetkittäin työ on niiiin puuduttavaa, samaa showta päivästä toiseen, makaroonit vaihtuu pottuihin ja jännittävää vaihtelua tuo pyykinpesuaineen vaihtaminen. Eilen pyyhityt tahrat irvistelevät uudestaan, tänään eri paikassa. Kädet täynnä ja mielessä olis miljoona ihanaa tekemätöntä.
Ja kuitenkin. Se tunne, kun kuulee omien lasten leikkivän, tulevan koulusta, otetaan välipalaa ja jutellaan. Hetken siistinä koti. Ihanat aarteet puhtaissa vaatteissa. Masut täynnä. Mörököllin katse, kun kysyy miten meni koulussa ja ohimennessä sitä hipaisee. Paikalla puhaltamassa kaikki maailman pipit pois. Kuulemassa suuren salaisuuden tai jakamassa harmin. Päiväunilta heräävän hymy.
Monta vuotta sitten kotiäitinä monta vuotta. Pellon laidalla, metsän reunassa. Ja ihan varmasti urani huipulla tuolloin!
Nyt pestini kotona kestää niin vähän aikaa, että jokainen päivä on juhlaa, vaikka ei niin aina täysillä tehoilla etenisikään. Opinpa repimään riemun lyhyestäkin. Valitettavasti.
Keitetään Miikku pullakahvit, sitä makeemman nisun kanssa, mitä tuhnusempi päivä!
Iloista lomaviikkoa teidän pirttiin!
Olipa kyllä tosi hyvä kommentti jassulla, niin huipusti kirjoitettu että!! Täällä on mukava aina käydä "kylässä", saa piristystä arkeen ihanista kuvista ja sanoista..
Hienoja ajatuksia ja niin samanmoisia minullakin Jassun kanssa siinä mielessä, että minäkin nyt niin osa-aikaisesti elän sekä kotiäitinä että työssäkäyvänä. Molemmissa rooleissa mukavaa, mutta aina joku tuntuu olevan kesken ja olo riittämätön. Irtiotot arjesta kannattavat aina...voimat kertaantuvat, ainakin hetkeksi ;) Jokatapauksessa se oma aika tekee hyvää vanhemmille. Jaksamme paremmin olla parempia äitejä ja isiä ;)
Sofiina, kiitos sanoistasi. Kiva että blogini voi antaa piristystä päivään:)
Hannamaria, minä olin ennen vauvoja vajaa vuoden töissä. Tykkäsin työstäni, mutta koin liian rankaksi hoitaa hyvin sekä työni että kodin ja lapset. Illat oli niin härdelliä että katsoin paremmaksi meidän perheelle että olen kotiäiti.
Tarvitsen kuitenkin ehdottomasti välillä irtiottoja, naisporukalla tai sitten miehen kanssa. Ja juuri siksi että jaksan taas olla äiti:)
Lähetä kommentti